Matalapaine

Ei ole menneet putkeen tämän viikon aamut...

Keskiviikko: Känny, pakollinen työväline, joka soi aina väärään aikaan, luiskahti käsistä kuin rasvattu kala ja hyppäsi pitkän loikan lattialle hajoten kolmeen osaan. Konttaillen lattialla ja matoperspektiivillä kurkkien batteri löytyi sohvan alta, kansi ruokapöydän jalan takaa piiloutuneena ja loput puhelimesta kirjahyllyn alta. Kokosin palapelistä puhelimen ja painoin virtanäppäintä: anna puk koodi, ilkkui puhelin. PERhonen! Eikös pin koodi tule ensin ja sammutin. Uusi yritys: anna puk koodi! Ei muuta kuin töihin, jossa lankapuhelimella epätoivoisia arpajaisia operaattorille kunnes lopulta soitin koneelle, joka ilmoitti iloisesti ettei tietojasi löydy ja yhdisti ihmiselle, joka vastasi heti. Kyllä hänkin äkelsi pin koodista, mutta puhelin ilmoitti itsepäisesti: anna puk koodi! Niinhän siinä kävi, että näppäiltyäni 8 numeroa palikalle, se soitti tunnuksen ja toimi taas. Sitä minä en ymmärrä, että se muuten on koko päivän hiljaa, mutta alkaa piristä heti kun pääsen vessaan. Siellä en siihen vastaa!

Torstaina heräsin rääkäisten. olin purrut unissani kieleen. Se on ihan liian iso ja rento pötkylä hammastarhani sisään. Onneksi suun haavat parantuvat vikkelästi. Tänään ei enää sattunut, mutta eilen oli aika ällöä syödä mitään. Onneksi kaurapuuro ei satuta ellei ole liian kuumaa. Antaa sen vähän jäähtyä ja sillä aikaa voi ottaa nokoset silloin kun ei ole kiire minnekään.

Perjantai: Miten sitä nuorena sai nukkua vaikka minkälaisessa solmussa eikä aamulla tuntunut missään? Nykyisin pitää asetella illalla raajansa oikeisiin asentoihin ja toivoa, ettei tyynykuvat ole liian eläväisiä ettei käy niin kuin eieln kun heräsin pienellä kierteellä ja vasemmat raajat tunnottomana letkuna. Onneksi oikea käsi löysi kiinalaisen suihkeen ja antoi shokkihoitoa verenkierrolle. Vartin päästä pääsin jo aamutoimiin. Aamu-unisen ihmisen elämään varttikin tekee ison loven. Ylimääräisestä ajasta ei aamuisin ole mitään hyötyä. Se antaa vain mahdollisuuden nukahtaa vessanpöntölle tai aamupuuron ääreen. En tunne ketään muuta ihmisitä, joka olisi nukahtanut vetäessään sukkaa jalkaansa pukeutuessaan. Minä olen tehnyt senkin ...

Satu prinsessasta, joka tunsi herneen sadan patjan läpi täytyy olle hieman kaunisteltu versio. Vanhemmiten jokainen alkaa tuntea herneitä kropassaan, jos kovan alustan ja luisevan kropan väliin ei ole kasattu pehmusteita. Eli jos löydätte aamu-unisen vieraanne toteuttamassa liikunnallisia harjoituksia tyynykuvien sijasta, varavuode saattoi olla liian kova. No, epävoivotut vieraat saa ehkä kaipaamaan omaa mukavaa unikamaria parin yön jälkeen tälläkin keinoin ja toivotut jäämään tavallista pidempään, jos vuoraa unikammion kotikalusteita mukavammaksi.

Lauantai: Pahus, unohdin aamulla tärkeät tarvikkeet kotiin ja myöhästyin puistosta kun palasin noutamaan niitä kotoa. Kävelin sitten puistoja vähän pidemmän kaavan mukaan kamera kaulalla ihaillen vesilintujaTöölönlahdella ja napsutellen kameraani. Aamukahvin nautin Hyvinkään junassa dekkarin kera. Näin muutaman mielenkiintoisen keltaisen lehden auton ikkunasta, mutta ehkä nautin päiväunet, sillä ulkona tuulee reippaasti ja aurinko on verhoutunut pilvikääreisiin vilkkuen harvakseltaan rakosista puhumattakaan siitä, että valon lähde on kääntynyt eri suuntaan. Hmmm...

Kuva tänään Töölönlahden vaahteroista.