Viikonloppuvapaa neulekoneella

Komeista ulkoilusäistä huolimatta suurin osa viikonlopun valoisasta ajasta tuli vietettyä sisätiloissa. Vakuutan, että liikuntaa tuli ihan yhtä paljon kuin ulkona kameran kanssa kävellessä.  Lankoja juoksi tuplasti eikä kelkan vatkaaminen parin metrin verran puolelta toiselle ole mitään kevyttä hommaa. Samalla pitää katsoa, ettei lanka lopu ja se juoksee sopivalla rentoudella kaikkien osien läpi. Heti tulee takkuja tai silmukat pomppii neuloilta, jos se on liian kireällä, löysällä tai kierteillä. 

Kaksi viikkoa sitten tein koevedoksia ja pohdin tyyliä. Sitten pohdin sopivaa asustetta. Perjantaina open avustuksella toteutettiin suunnistuskartta neulerastilta toiselle. Eilen neuloin suunnitelmat kappaleiksi. Etuosasta jäi toinen kaula-aukon yläpuoli kesken. Tänään neuloin sen loppuun, vaikka partit unohtuivat ja neulos tipahti lattialle. Onneksi IIIIIIIIIK-apu oli lähellä ja siitäkin selvittiin varsin vähin vaurioin. Suurin osa päivästä meni lankojen päättelemisiin, pudonneiden silmukoiden (vain 5) metsästykseen ja saumojen kursimiseen. Helma jäi vielä kotityöksi, mutta alpakan ja kirjavan villalangan risteytys on varsin lämmin lisäke pitkähihaisen t-paidan päälle. 

Eilen illalla hain vimmalla hakaneuloja, jotka löytyivä korunosalaatikosta (25 mm kokoisia), koska olin suunnitellut tekeväni niistä korun. Hakaneuloja tarvittiin karanneiden silmukoiden kiinnittämiseen, mutta myös pikaharsimiseen. Pitää kappaleet paikoillaan eikä kumpaakaan osaa tule venytettyä tarpeettomasti. 

Lankoja jäi vielä tähteeksi ja olin suunnitellut tekeväni niistä pehmeitä paketteja, mutta neulomisen sijaan päädyinkin kursimaan kappaleet yhteen. Kotona en voi kirjoneuletta tehdä, koska reikäkorttiosaa ei ole löytynyt mistään. Koneessa on siihen sopiva töpseli siellä missä muistelin lisäosan olleen. Muistan neuloneeni oravan ja tulppaanin lisäosalla joskus kauan sitten. Opiston koneilla voi neuloa ilman ohjausta niinä päivinä kun luokassa ei ole tunteja. Muutama syystalvinen lomapäivä ja konevaraus opistolle saattaisi olla ihan hyväksi kun edellisestä lomasta on jo aikaa.

ps. IIIIIIIIIIK-apu nappasi kuvan persoonallisesta ompelutyylistäni (se löytyy täältä). Opiston tuolit olivat korkeajalkasia ja istuinosa pitkille koivilleni liian lyhyt. Reuna painoi jotain hermorataa jalassani ja jalat puutuivat. Lattialle laskeutuminen meni turhan jännäksi, joten. ostin jalat pöydän kulmalle. Samalla huomasin, että myös ompeluasento muuttui paremmaksi. Työ lepäsi jalkojen päällä, selkä suoreni ja väsyi vähemmän. 

ps2. Opiston valokuvaaja kävi ottamassa koneneulonnan kuvia tänään. Jos sattuu, että jossakin julkaisussa tai verkossa asianomaisilla sivuilla on tutun näköinen ihminen räpeltämässä, niin luultavasti näet oikein.  

Veden lumo

 Voisin

 katsella

 vesiveistoksen

 muotoja,

 värejä

 ja

 valoja

loputtomiin.

Lankatöitä

Kirjoneuleen kirjavan osan keriminen sujui kotona joutuisammin ja vähemmällä ratinalla kuin opiston härvelillä. Huomaamatta tuli tehtyä kolme ylimääräistä lankapakettia.

Torstain värit

 Torstai-illan upea auringonlasku valmistautui perjantaiaamun lumisateeseen.

 Söpöt kengät, joissa päätä huimaavat tolpat kantapäiden alla.

Kattoikkuna kuin silmä.

Pimeät kuvat

 Keskiviikkoiltana kävelin Kampista Töölönlahden rantoja pitkin Linnanmäelle. 

 Sää kävelyyn oli mitä parhain, tyyni ja kuiva.

 Kunnes pääsin valokarnevaalien kukkulalle ja alkoi sataa vettä ....

 Naisten vessa on muuttanut muotoaan sitten viime käyntini ...

 melkoisen imelää, uh!

Kieputukset 2

 Kieputustyöt jatkuvat ja molemmilla koruilla uusi oma koti.

Heijastuksia

Tennarin kaaressa putipuhtaat ikkunat heijastavat vastapäisen rakennuksen muotoja ruudullisesti auringon kurkkiessa ujosti pilviharson takaa....

Kirjoneulos

Viime perjantaina olin suunnittelemassa neulekonemaratonia eli viikonloppua neulekoneella opettajan ohauksella. Kolme päivää putkeen opettajan ohjauksella ja parasta kaikesta, ettei keskeneräistä neuletta tarvitse irroittaa koneesta ennen sunnuntai-iltaa. 

Pienen haun jälkeen löysin uusista tiloista "oman" koneeni eli sen, jonka kanssa kävin tutuksi edelliset kolme vuotta. Aikani kuluksi pohtiessani, mitä ihmettä sitä tekisi maratonin aikana ruttasin vihreää liukuvärjättyä lankaa koneelle ja sipaisin pari terapiarättiä, joista on tarkoitus tehdä ranteenlämmittimet töihin hihojen jatkoksi.

  
Kahvitauon jälkeen selailin opasvihkoa ja mietin, mitä en vielä ole kokeillut. Kirjoneulosta en vielä ehtinyt tehdä, joten langat masiinaan ja kuviota hakemaan. Luokassa on kansiollinen erilaisia reikäkorttiliuskoja kuvioineen, mutta niistä mikään ei puhutellut niin kuin tämä tuttu kuvio kangasneuloksesta. Perus- ja kuviolankoja on vaihdettu kesken neulomisen vauhdissa, jolloin kuvio näyttää hieman erilaiselta. Tästä tuli kaulaliina. Höyryttämisen jälkeen kiedoin sen suoraan ilmatorveni ympärille ja olipas suloisen lämmin. Nyt sitten täytyy hakea joku kiva malli, joka neulotaan parin viikon päästä jonkinlaiseksi asusteeksi. 

Koukussa kierteisiin

 

Pääsin langan kierteiden makuun linkitysharjoitusten vuoksi. Nyt olen muutaman päällystetyn kuparilankarullan kiertänyt ja vääntänyt ohimennen rannekorujen merkeissä.Koru päivässä, pitää mielen virkeänä. Tänään en ole vielä piristänyt itseäni. Onneksi vapaaehtoisia koekäyttäjiä riittää. Seuraavaksi siirryn ammoin ostamaani kuparilankaan ennen kuin ehdin käydä hankkimassa lisää hopeoitua kuparilankaa harjoitusmateriaaliksi. Pientä viilausta vielä tarvitaan ennen kuin alan tärväämään huippuhintaista hopealankaa. 

Syksy

Punertuu, kellastuu ja tipahtaa samalla kun kesä pikku hiljaa jäähtyy ja pakastuu. Kuvat lauantain kuvakävelyltä.

Linkitys 2: kierteet

 Kävin taas opettelemassa uutta Idän Helmen kurssilla. Tällä kertaa kyseessä olivat kierteiset linkit, jotka aluksi meinasivat hajota joka ilman suuntaan ja joista aluksi tuli kovin löysähköjä pötköjä. Yllä fiinit linkit ja alla ensimmäinen harjoitelma, jonka helmet on kerätty kaupan namilaareista, mikä on varsin terapeuttista työtä.

Tämä violetin kirjavan korun aloitin kurssilla ja kieputtelin loput Raunon päivän helmeilyillassa. Lenkit unohtuivat kotiin, joten yhdistelin silmukoidut helmet kotona. Harjoitelmissa on käytetty hopeitua kuparilankaa.

Nämä kauniisti valossa vilkkuvat hunajapastillit on linkitetty yhteen Artistic Wiren 0,8 mm ruskealla väripinnoitetulla kuparilangalla ja silmukat yhdistetty kullanvärisillä lenkeiltä, jotka löytyvät varastosta.

ps. olenhan minä noita kierrettyjä linkkejä värkkäillyt aikaisemminkin, mutta en ole ollut tyytyväinen niiden ulkonäköön ; )

Matalapaine

Ei ole menneet putkeen tämän viikon aamut...

Keskiviikko: Känny, pakollinen työväline, joka soi aina väärään aikaan, luiskahti käsistä kuin rasvattu kala ja hyppäsi pitkän loikan lattialle hajoten kolmeen osaan. Konttaillen lattialla ja matoperspektiivillä kurkkien batteri löytyi sohvan alta, kansi ruokapöydän jalan takaa piiloutuneena ja loput puhelimesta kirjahyllyn alta. Kokosin palapelistä puhelimen ja painoin virtanäppäintä: anna puk koodi, ilkkui puhelin. PERhonen! Eikös pin koodi tule ensin ja sammutin. Uusi yritys: anna puk koodi! Ei muuta kuin töihin, jossa lankapuhelimella epätoivoisia arpajaisia operaattorille kunnes lopulta soitin koneelle, joka ilmoitti iloisesti ettei tietojasi löydy ja yhdisti ihmiselle, joka vastasi heti. Kyllä hänkin äkelsi pin koodista, mutta puhelin ilmoitti itsepäisesti: anna puk koodi! Niinhän siinä kävi, että näppäiltyäni 8 numeroa palikalle, se soitti tunnuksen ja toimi taas. Sitä minä en ymmärrä, että se muuten on koko päivän hiljaa, mutta alkaa piristä heti kun pääsen vessaan. Siellä en siihen vastaa!

Torstaina heräsin rääkäisten. olin purrut unissani kieleen. Se on ihan liian iso ja rento pötkylä hammastarhani sisään. Onneksi suun haavat parantuvat vikkelästi. Tänään ei enää sattunut, mutta eilen oli aika ällöä syödä mitään. Onneksi kaurapuuro ei satuta ellei ole liian kuumaa. Antaa sen vähän jäähtyä ja sillä aikaa voi ottaa nokoset silloin kun ei ole kiire minnekään.

Perjantai: Miten sitä nuorena sai nukkua vaikka minkälaisessa solmussa eikä aamulla tuntunut missään? Nykyisin pitää asetella illalla raajansa oikeisiin asentoihin ja toivoa, ettei tyynykuvat ole liian eläväisiä ettei käy niin kuin eieln kun heräsin pienellä kierteellä ja vasemmat raajat tunnottomana letkuna. Onneksi oikea käsi löysi kiinalaisen suihkeen ja antoi shokkihoitoa verenkierrolle. Vartin päästä pääsin jo aamutoimiin. Aamu-unisen ihmisen elämään varttikin tekee ison loven. Ylimääräisestä ajasta ei aamuisin ole mitään hyötyä. Se antaa vain mahdollisuuden nukahtaa vessanpöntölle tai aamupuuron ääreen. En tunne ketään muuta ihmisitä, joka olisi nukahtanut vetäessään sukkaa jalkaansa pukeutuessaan. Minä olen tehnyt senkin ...

Satu prinsessasta, joka tunsi herneen sadan patjan läpi täytyy olle hieman kaunisteltu versio. Vanhemmiten jokainen alkaa tuntea herneitä kropassaan, jos kovan alustan ja luisevan kropan väliin ei ole kasattu pehmusteita. Eli jos löydätte aamu-unisen vieraanne toteuttamassa liikunnallisia harjoituksia tyynykuvien sijasta, varavuode saattoi olla liian kova. No, epävoivotut vieraat saa ehkä kaipaamaan omaa mukavaa unikamaria parin yön jälkeen tälläkin keinoin ja toivotut jäämään tavallista pidempään, jos vuoraa unikammion kotikalusteita mukavammaksi.

Lauantai: Pahus, unohdin aamulla tärkeät tarvikkeet kotiin ja myöhästyin puistosta kun palasin noutamaan niitä kotoa. Kävelin sitten puistoja vähän pidemmän kaavan mukaan kamera kaulalla ihaillen vesilintujaTöölönlahdella ja napsutellen kameraani. Aamukahvin nautin Hyvinkään junassa dekkarin kera. Näin muutaman mielenkiintoisen keltaisen lehden auton ikkunasta, mutta ehkä nautin päiväunet, sillä ulkona tuulee reippaasti ja aurinko on verhoutunut pilvikääreisiin vilkkuen harvakseltaan rakosista puhumattakaan siitä, että valon lähde on kääntynyt eri suuntaan. Hmmm...

Kuva tänään Töölönlahden vaahteroista.

Taiga

 Vikkeliimmät ovatkin jo varmaan vierailleet joko Idän helmen kotisivuilla tai Facebookissa toteamassa, että tulin mustavalkoisella korullani toiseksi. Kiitos kaikille äänestäjille.

 

Idea ja visio olivat alusta alkaen selvät, koska mukana oli kaksi korunjakajaa ja halusin käyttää niitä perinteiseen tapaan. Jotenkin niistä kuitenkin tuli mieleeni Taiga-hevosen kankikuolaimet, mikä määritteli korun alaosan muodon. Eli ensin oli hahmotelma siitä, mitä halusin tehdä ja vasta sitten aloitin helmien valkkaamisen. Halusin kauniiden osien näkyvän työstä, joten hopeoiduille osille piti löytää kontrastia, jota löytyy vaalean vastakohdasta eli tummista helmistä. Aikani pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että musta on paras alusta hopealle ja valkoinen väri tuo rytmiä edelliselle eikä riitele hopean kanssa ja varastosta löytyi vielä tuo kivikukkanen, jolle koristerengas sopi kuin nakutettu (no, vähän nakuttelin). 

Kiitettään tässä vaiheessa HelmiQ:n väen nopeaa toimintaa. Tiistai-iltana huomasin, että iiik, jokunen kivihelmi puuttuu, jotta pituutta tulee tarpeeksi. Keskiviikkona laitoin tilauksen pienellä  pyynnöllä. Torstai-iltana kotiin tullessani odottivat kivet kynnyksellä. Tuhannet kiitokset! Olisinhan tietysti voinut tehdä naapurin koiruudelle uuden kaulapannan, mutta ...

No, joo puhumattakaan siitä, että pyykkipojat helmistoppareina pettivät ja jouduin konttaamaan palleroita pitkin lattiaa sekä kokoamaan kaiken uudelleen eikä hökötystä tietenkään ollut kuvattuna ... 

Muutaman avoimen kommentin sain mainostaessani kilpailua, että eivät osanneet äänestää kun eivät tienneet, mikä koruista oli minun. Kilpailutöiden värit ja tyylit olivat varmaankin kovin sekoittavia tekijöitä tällä kertaa, mutta hyvä niin .... minähän pyysin äänestämään sitä, mikä mielestänne on kaunein. Ei tarkoituksena ollut arvata, mikä niistä oli minun. Saattaahan olla, että joku arvasi minun hypänneen oman mukavuusalueeni ulkopuolelle myös värien kanssa kun osallistuin sika säkissä kilpailuunkin ...