Hätävarjelun liioittelua?

Eli miten voi aamulla tuntea itsensä tyhmäksi pinkoessan iso kassi täynnä lämpöisiä vaatteita metroasemalle kun säätiedotukset, aamutaivas ja lämpömittari näyttävät hellelukemia. Hetken miettimisen jälkeen otin vielä sateenvarjokin mukaan. 

No, metromatkan jälkeen Kampissa oli edelleen kasvihuoneilmiö eli kostean nahkeaa, mutta taivas tiukasti pilvessä, jossa se pysyi ilta kuuteen asti. Lounastauon pihaviuhahduksella meinasin jäätyä kun tuuli puhalsi kylmää ilmaa suoraan mereltä. Ja minä kun ajattelin lämmitellä ulkona. Onneksi en ottanut fleecea pois päältäni ennen ovesta pihalle astumistani.

Ennen tunnille lähtöäni kiskaisin pellavapöksyjeni päälle tuulipuvun housut. Reippaalla matkamarssiaskelluksella puistoon, olo oli mukavan lämmin, tosin fleece pysyi ohuen kangaspaitani päällä lämmikkeenä lähes koko illan. Puistossa nostin sen hartioille ja hihat solmuun kaulan alle, mutta muuten hidas yangilainen taiji piti kropan lämpimänä. Tunnin aikana auringon raidat hehkuivat pilvimöykkyjen välissä. Keskukstelin harjoituksista kaimani kanssa ja ähkäisin, että päässä sykkii ukkossärkyä. Ehdin kipitellä puiston polkuja sen laidalle ennen taivaan hanojen aukeamista. Vettä alkoi sataa ensin hitaasti, mutta pisaroiden tanssitahti kiihtyi nopeasti. Nyt tarvittiin jo sateenvarjoakin.

Ulkona satoi ja kasvihuone oli siirtynyt metromatoon, jossa pärjäsi ilman takkia, mutta pöksyjä en viitsinyt riisua. Päälle ne olisi pitänyt sitten kotiasemalla taas ujuttaa. Metrosilloilta ihailin lännen taivasta, josta hohti kauniita valoraitoja. Olan taakse itään ei tehnyt mieli vilkuilla. Siellä oli synkkää ja ikävää. Sateenvarjolle oli taas töitä ja kaivelin lopulta tuulitakinkin kassista. Ilkeä tuuli puhalsi ikävästi korttelikanjonin solissa.

Ötökkäkukkakuvat juhannukselta, jolloin myöskin sateli auringon lämmön jälkeen. Lätäkköheijaste Helsinginstä jonkun tämän kesän sateen väistyessä. Nahkanauhassa savukvartsi ja vuorikristallihippuja.