Hätävarjelun liioittelua?

Eli miten voi aamulla tuntea itsensä tyhmäksi pinkoessan iso kassi täynnä lämpöisiä vaatteita metroasemalle kun säätiedotukset, aamutaivas ja lämpömittari näyttävät hellelukemia. Hetken miettimisen jälkeen otin vielä sateenvarjokin mukaan. 

No, metromatkan jälkeen Kampissa oli edelleen kasvihuoneilmiö eli kostean nahkeaa, mutta taivas tiukasti pilvessä, jossa se pysyi ilta kuuteen asti. Lounastauon pihaviuhahduksella meinasin jäätyä kun tuuli puhalsi kylmää ilmaa suoraan mereltä. Ja minä kun ajattelin lämmitellä ulkona. Onneksi en ottanut fleecea pois päältäni ennen ovesta pihalle astumistani.

Ennen tunnille lähtöäni kiskaisin pellavapöksyjeni päälle tuulipuvun housut. Reippaalla matkamarssiaskelluksella puistoon, olo oli mukavan lämmin, tosin fleece pysyi ohuen kangaspaitani päällä lämmikkeenä lähes koko illan. Puistossa nostin sen hartioille ja hihat solmuun kaulan alle, mutta muuten hidas yangilainen taiji piti kropan lämpimänä. Tunnin aikana auringon raidat hehkuivat pilvimöykkyjen välissä. Keskukstelin harjoituksista kaimani kanssa ja ähkäisin, että päässä sykkii ukkossärkyä. Ehdin kipitellä puiston polkuja sen laidalle ennen taivaan hanojen aukeamista. Vettä alkoi sataa ensin hitaasti, mutta pisaroiden tanssitahti kiihtyi nopeasti. Nyt tarvittiin jo sateenvarjoakin.

Ulkona satoi ja kasvihuone oli siirtynyt metromatoon, jossa pärjäsi ilman takkia, mutta pöksyjä en viitsinyt riisua. Päälle ne olisi pitänyt sitten kotiasemalla taas ujuttaa. Metrosilloilta ihailin lännen taivasta, josta hohti kauniita valoraitoja. Olan taakse itään ei tehnyt mieli vilkuilla. Siellä oli synkkää ja ikävää. Sateenvarjolle oli taas töitä ja kaivelin lopulta tuulitakinkin kassista. Ilkeä tuuli puhalsi ikävästi korttelikanjonin solissa.

Ötökkäkukkakuvat juhannukselta, jolloin myöskin sateli auringon lämmön jälkeen. Lätäkköheijaste Helsinginstä jonkun tämän kesän sateen väistyessä. Nahkanauhassa savukvartsi ja vuorikristallihippuja.

Aurinko ja pilvet

 Helmeilyillan kokeiluja.

Pieni rannekorutesti venykkeeseen pujotettuna. Kuinka ulkonäkö muuttuu lisäkehelmiä vaihtamalla. Ensimmäinen on kuin kirkas auringonpaiste suoraan silmiin ja toisen säteeseen on tullut hieman pilviä varjostamaan. Vähän niin kuin viime viikoje sää. Välillä sataa enemmän, toisinaan taas silloin tällöin ja joskus on synkkää ja ikävää koko päivän ; )

Korvasydämet 1

Toukokuussa iski inspis väsätä korvakoruja kissansilmälasisydämistä.

Jostain syystä päässäni on soinnut koko päivän California dreamin´
Kiitos tuubimusan, olen sitä nyt kuunnellut monena variaationa. Jostakin syystä tämä kipale on parhaimmillaan ensiesittäjiensä tyylillä.

Tuttavapiiri on käynyt mustikassa, mansikassa tai sienessä, mutta minä kävin kalassa paikallisessa kaupassa ja sain saaliiksi puolikkaan pyrstöpalan ja vessapaperia. Roskiskeikan jälkeen tein pihataijia sumutesateessa auringon paistaessa. Kun aloitin maa oli kuiva ja kun pääsin sarjan loppuun, maa oli kuiva, mutta parvekkeeltä katsottaessa kauempana satoi ja siihen väliin muodostui sateenkaari.

Kesäkuun helmeilykokeita

Kun mikään ei huvita, voi vapaasti testailla kaiken näköistä, mitä muuten ei ehkä tulisi kokeiltuakaan. Kesäkuun helmeilyillan tuloksia. Punainen kirjava kiekkojen koru jäi omaan kaulaan. Ahkerasti olen sitä pitänyt eikä massakiekkojen ole käynyt kuinkaan. Hyvin ovat pitäneet värinsä ja muotonsa, vaikka ovat joutuneet hankaukasen kohteeksi (pakollinen palloketju).

Pitkään aikaan en olekaan käsitöitä tehnyt. Nyt on välillä tullut sellaisia puuskia, että jospa nämä yhdistelisi, niin mitähän tulisi. Liekö kesänuhan syy, että tavaroiden esiin kaivaminen on tuntunut liian vaivalloiselta ja yritys on jäänyt odottamaan seuraavaa helmien seireeninhuutoa. Sama kohtalo on myös langoilla ... tosin en vieläkään ole saanut "kutomakoneelleni" mitään toimivaa alustaa, sillä sitä ei voi kiinnittää ohimennen ruokapöytään ellei halua kiinnitysruuvien jälkiä ikuistaa pöytälevyyn.

Bussi 99

Se, joka väittää ettei HSL ole hoitanut informointia etukäteen ja poikkeustilan aikana, puhuu kyllä potaskaa. Metrolla päivittäin matkustavat ovat olleet jo hyvissä ajoin etukäteen tietoisia liikenteen katkoksesta. Asiasta on ollut juttua lähes jokaisessa ilmaisjakelulehdessä, metron sisällä olevissa uutisinfotauluissa ja kuulutuksissa. Sen lisäksi jokaisella suuremmalla asemalla on opastajat ja jopa Rautatientorin laiturilla on sisäänheittäjä, joka kertoo kuinka monta bussia tulee laituriin ja että kausilipun omistajat voivat mennä sisään myös takaovista. Juttelin Keski-Suomesta kotoisin olevan naisen kanssa, jonka opastin Itäkeskuksessa bussiin. Hän kertoi, että suotta pelkäsi kesäistä työharjoitteluviikkoaan Helsingissä. Kaikki ihmiset, joilta hän on kysynyt neuvoa, ovat opastaneet hänet melkein kädestä pitäen eteenpäin.

Molempien ainoa ongelma oli sama. Me molemmat istuimme sen saman bussin takaosassa maanantaiaamuna, jossa Venäjää papattavat mies pärski mahtiaivastuksiaan. Luulen, että samalla täyden linjurin takaosan matkustajat saivat pisaratartunnan kesänuhasta. Minä ainakin olin tiistaina ihan tööt. Olin ajatellut tiistai-iltani uusiksi joko elokuvan tai syntynäpäivän merkeissä peruuntuneen miekkailutunnin tilalle. Sen sijaan tulin kotiin palelemaan ja nukkumaan. Kahdet nokoset sohvalla eivät riittäneet vaan nukuin yöunetkin kellon ympäri. Aamulla olin vielä töttöröö, mutta olo helpottui päivän mittaan. Mukavan taijipitoisen illan sijasta tulin tänäänkin kotiin sohvanokosille aivastelemaan. Keski-Suomalaiseen verrattuna minun tartuntani esiintyi huomattavasti lievempänä. Hän oli aivan tukossa. No, ehkä minä kärsin sitten pidemmän kaavan mukaan.

Tik tak tik tak

Millaista tahtia aika kuluu? Juokseeko vai askeltaako muuten tasaista ja rauhallista tahtia? Kortti arkistostani.

Pisarajahti

Sateen jälkeen alkaa pisarajahti.

Kukkasia

Parvekkeellani kukkii komia kellorivistö. Se taisi tykätä viime talven kylmyydestä kun muut ovat kuolleet pois suojauksista huolimatta. Muuta ei sitten tänä kesänä ole tullutkaan. Onneksi ruohosipiuli tuottaa satoa. Kohta on purkillinen sipulin pätkiä kuivattuna. Ja ikivihanta kääpiöjoulukuuseni kasvaa pullauttaen joka vuosi minimaalisen pienet kerkät oksien päähän.

Töölönlahden rannalla on pensas, jossa on näin upeat kukat. Mikähän mahtaa olla sen nimi? Täytyy vissiin käydä kaupungin tai yliopiston puutarhassa kyselemässä.

Lintuset

Kotipihan aamulaulelija lauleskeli myös illalla kunnes eukko kävi komentamassa takaisin pesueen hoitotöihin. Lauleskelu lakkasi tiukkaan nokan kopautukseen. Ilmeisesti uusi sukupolvi on saatu lentokuntoon kun aamuherätykset aamu kolmelta ovat päättyneet. 

 Kanadan hanhien eri ikäisiä pesuita seikkailevista nuorikoista vasta kuoriutuneisiin. Vaan kyllä vanhempien varoitukset vaarallisesti kiinnostuneesta ihmisistä otettiin onkeen ja seikkailijat kipittivät äkkiä emon lähipiiriin. Kuvia napatessani muitakin kuvaajia ilmestyi paikalle harmaita pörröisiä pallosia ihailemaan.

 Lokki vain kallisteli päätään sillan kaiteella eikä rävähtänytkään vaikka jäin kameran kanssa paikalleni. Vihreä kaislikko sopi mainiosti vaalean höyhenpuvun taustaksi.

 Varpunen värjötteli hipi hiljaa orapihljapensaan alla aukaisten kitansa ammolleen kun äiti tai isä toi syötävää. Koiruuskin käveli ohitse huomaamatta, mutta minä jäi ihailemaan lintujen taitolentoa ja kiinnostuin lentospurttauksista.

Varis tanssahteli valssia puun oksalla. Aikani odoteltuani sain kuvan myös etupuolelta.

Tuuleton ilta

 ... Juhannuksen jälkeen. Kivi alemmassa kuvassa on sorsa ...

Heinäkuun hoppu

Sama kolikon muotoinen lamppuhelmi muuttuu ihan eri väriseksi kun seuralaiset sävy muuttuu.

 Heinäkuun kiireissä on hyvä tuupata näkyviin viime joulun aikana tehtyjä töitä.

Ennen vanhaan heinäkuussa oli niin hiljaista, että sai tehtyä kaikki järjestelytyöt ajan tasalle. Nykyään hip hoppua riittää muiden lomaillessa. Kesäapulaista en ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Liekö sukupuuttoon kuollut laji? Työpäivät ovat venyvää kumilankaa.