Merimakkara

Tiistai-iltana oli Idän helmen kurssilla opettelemassa viikinkipunontaa, mutta minun punoksestani tuli enemmän merimakkaran näköinen lotjake.

Kanta, joka oli kaiken alku, piti näyttää kukkaselta, mutta minun kantani näytti kyllä parhaat päivät nähneeltä päivänkakkaralta, josta puolet oli karissut jo ajat sitten pois. Huom! Aloitus ei ole perinteinen langansyöjä.

 Merimakkara, jossa keskellä rivi helmiä. Aluksi lanka vei, mutta lopussa osasin kaventaa ja laventaa ihan itse. Vasemmalta aloittaen helmiin asti meni kaksi kertaa niin paljon aikaa kuin helmistä oikealle ja loppuun.

Valmis harjoitelma, joka on kaulittu, käännetty, venytetty ja litistetty, ei oikeastaan enää kovinkaan pahan näköinen. Lisää harjoitusta kehiin, niin eiköhän tämä tästä. Minulla on ei toivottu erityiskyky: löysin kuparilangasta uusia solmuja, vaikka en tiennyt niitä tekeväni.

Jostakin arkistojeni kätköistä pitäisi löytyä tämänkin korun ohjeet. Olen sitä muutaman kerran yrittänyt aloittaa, mutta todennut, että ehkä on parasta mennä kurssille, josta löytyy kokenut oikeaan suuntaan tuuppaava ihminen avuksi. Nerokas ratkaisu!