Valkoinen yö

Ihmettelin aamusella kun oli niin valoisaa kun olin jo lähes tottunut siihen, että aamuisinkin on taas aina pimeää kun silmäläpät aukaisee. Selvisihän syy vaaleuteen kun katsoi ikkunasta ulos ja kaikki vähänkin laakeat tasaiset pinnat hohtivat valkeutta. Yön aikana oli satanut aika reippaasti lunta ja vielä sitä pyrytti hyvän aikaa aamupäivänkin ajan, mutta iltapäivän aikana suurin osa hävisi kun lämpötila nousi nollan yläpuolelle ja sade muuttui vetisempään suuntaan. Nyt ulos kurkistellessa näkyy vain tummaa vaikka maa on edelleen osittain valkoinen. Kotiin tullessa ei tarvinnut lumessa kahlata vaan kyseessä oli enemmänkin vesiräntä lammikoiden yli hyppelyä. 

Tämä kaulakoru kävi kesällä korjattavana. Se oli solmittu ja lanka meni poikki lukon vierestä. Kerroin, että se täytyy solmia uudelleen ihan kokonaan, koska lanka on niin lyhyt, ettei siihen saa kunnon solmua, joka tulisi kestämään rasituksen. Samalla selitin korjausvaihtoehdot helminauhalle, jolle oli kertynyt rutkasti tunnearvoa. Omistaja ei halunnut isotöistä solmimista, joten pujottelin helmet vaijeriin alkuperäisen lukon kanssa. Helmissä on jännä vaalean kermainen sävy, jota olen ihaillut alusta alkaen.