Joka sään päivä

Eilen illalla oli kaunis auringonlasku. Ilmassa hiukkasia ja kiteitä, mikä ennakoi seuraavaa aamua. Kävelin metroasemalle kaatosateessa ja kastuin. Kävelin vesisateessa Kiinan suurlähtystöön jättämään viisumihakemukseni. Ehdin siellä tunnin verran tiputella vettä lattialle ja kuivahtaa ennen kävelyä märässä nenäliinojen kokoisten hiutaleiden lumisateessa takaisin metroasemalle. Kastuin. Olin litimärkä kun tulin töihin ja perässäni valui vesipisaroiden vana. Onneksi tälläisiä tilanteita varten kaapistani löytyy vaihtovaatteet. Niinpä minä hiihtelin vanhoissa verkkareissa pitkin käytäviä työpäiväni ajan, mutta niin hiihteli moni muukin.

Työpäivän jälkeen vaatteeni olivat edelleen inhottavan kosteita ja housut märät. Ulkona tuuli oli sangen navakka ja kylmä. Sen sijaan että olisin kävellyt puistoon harjoittelemaan qi gongia ja miekkailua, kävelin metroasemalle ja kotiin. Taivas oli mielenkiintoinen eri harmaan sävyillä väritetty ja möykkyisillä pilvenlohkareilla varustettu. Melkein heti kotiin tultuani pilvien välistä pilkahteli kirkkaita auringon säikeitä. Nyt harmaan ja mustan sävyn lisäksi taivaalla näkyy sinisiä tilkkuja.

Korttelipihan pihlaja on aina ensimmäisiä puita, joka räväyttää lehtensä talvirullilta esiin. Pensasaidat ja koivut ovat melko ujoja silmuineen, mutta vähän lämpöä ja luonto poksahtaa vihreään väriin.