Nokoset ja miekkailu

Sisäkköni on ollut vetelä ja unohtanut pestä pyykkini viime viikonloppuna sillä seurauksella, että olen vaeltanut ohuemmissa kesäfarkuissa koko viikon. Tänään on ollut sellainen viima, että meinasin jäätyä lumituiskun seassa. Kun työpäivä muutenkin oli melkoista viuhtomista ajatusten kulkiessa lentäen ja kropan raahautuessa perässä, olin ihan tööt lähtiessäni taiji tunnille. Ehdin seistä tovin kylmässä ennen kuin avaimenhaltija saapui ja päästi meidät sisään. Arvaatte sen, että lämmössä alkoi nukkumatti repiä armottomasti. Ensimmäisen tunnin jälkeen oli ihan valmis nukkumaan, mutta lähtöni viivästyi kun nimipäiväsankari oli alati varattu. Taittelin villapaidan pääni alle ja oikaisin pehmustetulle alustalle ajatuksena levätä hetken. Nukuin kuin tukki sillä aikaa kun toiset tuuppivat toisiaan ja heräsin siihen kun opettaja tökki nenääni miekan kärjellä. Uni teki tehtävänsä ja jaksoin koikkelehtia vielä reilun tunnin puutikarin kanssa ja ilman. Lämmin suihku, kuppi kuumaa ja jotain pientä purtavaa, niin eiköhän uni taas maita. Tällä viikolla otin hieman kevyemmällä asenteella harjoitelmat, sillä viime viikon lauantaina olin sen verran jäykkä aamusella etten halua huomenna kokea samaa. Tosin tämän viikonlopun sää on sen luokan nivelten jäytäjä, että senkin takia piti riekkua rauhallisemmin. Miekkakättä piti tukea hieman eri tavalla kuin nenään tökkijä näytti. Kovat vaatimukset kun kahden puolen tunnin jälkeen pitäisi osata pitkä pätkä huitomista ja käännöksiä kuin vettä vaan. Toiset sanoivat, että puoli tuntia on liian vähän ja minulle taas se on just passeli aika kun täytyy koko ajan miettiä, miten asettelee kävelyttimet, ettei nivelet hajoa. Enkä missään tapauksessa aio ottaa stressiä siitä muistanko viuhtomiset oikein vai en.