sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Lukeminen
on rakkain harrastus, joka sopii välipalaksi ihan joka paikkaan. Kirja kulkee lähes aina repussa mukana ja on yksi syy siihen, että se on painava kantaa. Sairaana ollessani luen joka kerran saman kirjan, koska se on hauska ja aiheuttaa iloisia nyrjähdyksiä aivokoppaan kun muuten olo on kuin rusinalla. Viime viikolla heräsin kirjan kuva poskessa useammin kuin käsissäni on sormia. Useimmin kävi niin, että luin heräämisen jälkeen kirjaa kunnes nukutti lisää tai tuli tarve täyttää pötsiä, siivota nenää tai jotain muuta. Yleensä on vaarallista ottaa uusi mielenkiintoinen kirja unilukemiseksi, koska nukkuminen on jäänyt vähiin ja olen joskus lukenut itseni suoraan aamupesulle asti. Nauroin nähdessäni Kamujen sarjakuvan parin viikon takaa. Se sopi omaan tilanteeseeni niin mainiosti. Olo on parempi. Huolestuttaa töihin meno ensi viikolla kun olen tottunut päiväuniin parin tunnin välein. Tietysti työpäivän voi aloittaa lyhyesti ja olen peruuttanut alkuviikon iltaharrastukset, jotta saan nukkua kirja poskella niin paljon kuin huvittaa ; )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti