torstai 5. maaliskuuta 2009
Aivotoimintaa?
Kun eilen nukahdin iltapalalla ruokitun vatsani viereen, nukuin yhteen putkeen aamu kahdeksaan. Sen lisäksi, että vesijuoksu antaa oivalliset unenlahjat, se myös virkistää aivopatteja. Heräsin aamulla kummalliseen uneen, jossa esiteltiin kasvisperäistä liivatetta, jota suositeltiin uutena ja joustavana keksintönä erilaisiin tiivisteisiin ja ruokakelmuihin. Sen lisäksi jäykistettynä sitä voitiin käyttää ikkunalasien välissä eristeenä. Käsityöihmisiä houkuteltiin käyttämään luovuuttaan löytämään muitakin ratkaisuja. Siinä vaiheessa kun venyttelin kumimaista liivatelevyä käsissäni herätyskello puuttui unen kulkuun. Palelin. Ei ihme, että uni yritti ratkaista eristysongelmia. Metrossa kehittelin ystäväni kymmenen pisarahelmen settiin erilaisia ratkaisumalleja, jotka sitten piirtelin sanomalehden kulmaan muistiin. Kaikkeen ei sentään aivopattien aktivointi riittänyt tai sitten käytin endorfiinin loppuun aamupäivän aikana. Työpäiväni päätteeksi tilastoin työtuntejani ja yritin tunkea vartteja puolen päivän mittaisiksi. Jos ryhmän Z tilaama palvelu on kuukauden ajalta vain 15 minuuttia eikä muitakaan kontakteja ole, niin kuinka monen desimaalin perusteella saan sen tilastoiduksi puolen päivän tarkkuudella? Jos jätän kohdan tyhjäksi, näyttää tilasto siltä, että puolet työajastani olen huilauttanut aivojani työpöytäni ääressä tekemättä mitään. Mitä pienemmiksi kokonaisuuksiksi työtehtäviä pilkon, sen vähemmän tilaston mukaan teen töitä. Tilastoinnin piti näyttää, kuinka paljon teemme töitä eri ryhmille. Näyttää siltä, että se kulkee lampaan nahoissa ja palvelee muita päämääriä. Ehkä pitää venyttää varttia ja miettiä hitaammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti