Uni

Unessa kuljin palellen kivisiä sokkeloisia käytäviä nalleyöpaidassa paljain jaloin. Mielikuva kuin suoraan Disneyn piirretyistä, mutta tanssivat hiiret puuttuivat. Tunnelma ja olo kuin oravalla Tove Janssonin Taikatalvessa, vähän jännittävä, mutta tietää tarinan päättyvän hyvin. Jostakin kulman takaa tupsahti pyöreähkö nainen ruusukuvioinen huivi päässään, ojensi metallikorin ja viittoi oikealle. Korissa oli saippua ja sininen pyyheliina. Oloni muuttui lämpöiseksi kun laskeuduin yön sinisen mosaiikkiportaikon kautta isoon luolamaiseen holviin, jonka kattoa ei näkynyt. Lattiat ja seinät oli vuorattu tumman sinisillä laatoilla. Holvissa olo oli kuin saunassa. Ketään ei näkynyt eikä ääntäkään kuulunut. Korissa oli numero, jonka löysin ruskean oviaukon hirrestä. Numero ei jäänyt mieleeni, mutta ovena olivat tumman siniset samettiverhot. Verhojen takaa löytyi pylvässänky, jonka perustassa oli kaksi ovea. Toinen ovista oli auki ja paljasti tyhjän roskakorin. Potkaisin oven kiinni, kipusin sängyn päälle seisomaan ja ripustin korin pylvään koukkuun. Verhot sulkeutuivat takanani kun kävelin pehmeiden kankaiden ylitse saippua kädessäni. Äkkiä katosta alkoi suihkuta lämmintä vettä. Huomasin yöpaitani roikkuvan korista. Milloin olin riisunut sen pois? Ihmettelin eikö vuodevaatteet kastu kun suihku on rakennettu sängyn päälle, mutta kangas jalkojeni alla tuntui yhä kuivalta, vaikka vesi kasteli ihoni. Nauttiessani lämpimästä suihkusta kuulin piipitystä. Hitsit, herätyskello soi ja keskeytti mielenkiintoisen unielokuvan. Olisin halunnut tietää kuinka se jatkuu.

Unen jäljiltä kokosin tämän korun. Annoin muistikuvieni ohjata: yönsinistä, ruusukuvio, yllättäviä käänteitä ja irroitettavia osia. Ei mitenkään tavanomaista tuotantoani, mutta hyvän tuulisen näköinen hymynaama puuvillanarulla.