Minulta kysyttiin kerran puistossa taijitunnilla valokuvauksesta: tuleeko parempia kuvia, kun tähtää etsimen läpi pää vinossa. Totta kai tulee. Valokuvaukseen pätee samat säännöt kuin kaikkeen muuhunkin, että jos ergonominen tapa tehdä asioita on syystä tai tosesta estynyt tai muuten mahdoton toteuttaa, pitää asiat tehdä niin kuin tuntuu hyvältä. Sama pätee myös polvivammaisena liikkumiseen, kuten kysymyksen asettaja on varmaan tunneillamme todennut.
Vinoutumaan liittyy kaksi asiaa. Jos kamera on väärin päin poikittain, nenä jää ikävästi littuun. Hengittäminen on huomattavasti helpompaa kun nenä saa olla suorassa. Samassa asennossa tulee tukistaneeksi itsenään otsakarvoista. Ikäviä nipistyksiä, jotka saattavat aiheuttaa vinkaisuja, tärähdyksiä tai kameran kumahduksia. Edelliset aiheuttavat saattavat aihettaa kuvalle epämääräisiä vivahduksia, jolloin katsoja miettii kumpaan haaran otos kuuluu, modernin taiteen vai perinteiseen valokuvaukseen. Jälkimmäisessä tapauksessa aparaatin omistaja puhuu tuhmia avatessaan lompakkonsa laitteen huoltajalle, joka taatusti pohtii, onko omistaja tietoinen sen käyttötarkoituksesta.
Kameran oikea asento on ehdottomasti kahva alas, jolloin nenä asettuu mukavasti laukaisimen ja etsimen muhkuran väliin. Samalla kameraa pitävä käsi on asettuu leuan tasalle, eikä revi höyheniä päästä. Tunnilla kuvatessa pitää joskus olla vikkelä, varsinkin jos ei ole varautunut kuvaamaan. Silloin sitä tökkää silmänsä etsimeen miten päin vaan ja antaa naksua. Tekemiseen syventyneenä sitä ei välillä huomaa korjata kameraa tauon aikana oikein päin vaan jatkaa samalla taktiikalla.
Lankakuvakin on otettu pää ergonomisesti suorana ja tarkalla asettelulla, mutta onko kuva kuitenkaan suora. Kamera ja kuvaaja olivat suorassa, mutta hyllyt taitavat aiheuttavat katsojalle optisen harhan. Kauniit langat on kuvattu Hakaniemen hallin lankakaupassa nimeltä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti