Lystikäs koira

Tänään junamatkaani ilahdutti pieni valkoinen lystikkään näköinen koira. Vinkeiksi sen ilmeen tekivät korvat. Toinen seisoi pystyssä ja haroi ääniä tehokkaasti, toinen korvanpää oli lurpallaan. Sen nenänpää vipatti jatkuvasti haistellen vaunumme tuoksuja. Joku söi eväitään ja kieltämättä ne tuoksuivan minunkin nenääni herkullisesti. Silmät kirkkaina se tarkkaili maailmaa ja pää kääntyi äänen suuntaan. Jokainen ohi menevät hiha oli nuuskutettava ja jokainen ilme tarkistettava. Vaunussa oli sen lisäksi kaksi muuta koiraa ja kissa. Emäntä nosti sen syliinsä rauhoittumaan, mutta sieltähän oli erinomainen näköala ikkunasta ulos ja tarkkailu jatkui, vaikkei muita eläimellisiä matkustajia nähnytkään.

Jeee, tunnit alkavat taas

Pohjoistuulen tuivertamien kylmien ilmojen myötä on kiva päästä taas iltaisin lämpöisiin tiloihin harjoittelemaan. Ensi viikolla alkaa syyskausi sisällä. Kurssiaikatauluun ja lajeihin voi tutustua täällä. Kuva Chen tyylin taiji tunnilta.

Bajin harjoitteleminen on vauhdikasta.

Xingyin oppimismetodit ovat erikoisia ja hauskoja.

Nuppi vinossa, maisema suorassa?

Minulta kysyttiin kerran puistossa taijitunnilla valokuvauksesta: tuleeko parempia kuvia, kun tähtää etsimen läpi pää vinossa. Totta kai tulee. Valokuvaukseen pätee samat säännöt kuin kaikkeen muuhunkin, että jos ergonominen tapa tehdä asioita on syystä tai tosesta estynyt tai muuten mahdoton toteuttaa, pitää asiat tehdä niin kuin tuntuu hyvältä. Sama pätee myös polvivammaisena liikkumiseen, kuten kysymyksen asettaja on varmaan tunneillamme todennut.

Vinoutumaan liittyy kaksi asiaa. Jos kamera on väärin päin poikittain, nenä jää ikävästi littuun. Hengittäminen on huomattavasti helpompaa kun nenä saa olla suorassa. Samassa asennossa tulee tukistaneeksi itsenään otsakarvoista. Ikäviä nipistyksiä, jotka saattavat aiheuttaa vinkaisuja, tärähdyksiä tai kameran kumahduksia. Edelliset aiheuttavat saattavat aihettaa kuvalle epämääräisiä vivahduksia, jolloin katsoja miettii kumpaan haaran otos kuuluu, modernin taiteen vai perinteiseen valokuvaukseen. Jälkimmäisessä tapauksessa aparaatin omistaja puhuu tuhmia avatessaan lompakkonsa laitteen huoltajalle, joka taatusti pohtii, onko omistaja tietoinen sen käyttötarkoituksesta.

Kameran oikea asento on ehdottomasti kahva alas, jolloin nenä asettuu mukavasti laukaisimen ja etsimen muhkuran väliin. Samalla kameraa pitävä käsi on asettuu leuan tasalle, eikä revi höyheniä päästä. Tunnilla kuvatessa pitää joskus olla vikkelä, varsinkin jos ei ole varautunut kuvaamaan. Silloin sitä tökkää silmänsä etsimeen miten päin vaan ja antaa naksua. Tekemiseen syventyneenä sitä ei välillä huomaa korjata kameraa tauon aikana oikein päin vaan jatkaa samalla taktiikalla.

Lankakuvakin on otettu pää ergonomisesti suorana ja tarkalla asettelulla, mutta onko kuva kuitenkaan suora. Kamera ja kuvaaja olivat suorassa, mutta hyllyt taitavat aiheuttavat katsojalle optisen harhan. Kauniit langat on kuvattu Hakaniemen hallin lankakaupassa nimeltä

Vihreä vyyhti.

Aivopölyä

Minulta kysyttiin, vieläkö käyn puistossa harastamassa Ho Chi Minhiä? Ho oli vietnamilainen valtion päämies, tai chi on kiinalainen aamuvoimistelu. No Aasiasta kumpikin, joten onkos se nyt isokin pulma, jos chi menee sekaisin.

Plup - outo juttu

Kuka haluaa ostaa lähdeveden donitsina? No, Kuopion Prismassa voi lahjoittaa donitsilla Itämeren hyväksi ja litrahinta oli hirmunen. Huh! Onko tämä vain savolainen keksintö vai löytyykö näitä täältä etelästäkin? Harvemmin on aikaa huuhailla hyllyjen välissä, tutkia ja hämmästellä.

Kesäloman ajomatkoilla keräsin huvikseni listaa eriskummallisista paikannimistä. Niitä on todella paljon. Tässä muutama: Höylä, Kinahmi, Kielkallio, Kutinanjoentie, Kumia, Kärpänen, Lusi, Muhku, Möysä, Palviainen, Pakinmaa, Rasti, Ronkeli, Tokero ja Ypykkämäki. Matkustavaisten viihde- ja virkistyspaikat ovat mojovan osuvia: Emäntäpiika, Olokorjaamo, Pikkirilli, Piriste ja Vesi-Leppis.

Kanssamatkustajat tuovat vaihtelua matkaan vai mitä tuumaatte kahdesta ylipitkästä kuljetuksesta, joista toisessa raahattiin expressbussia korjaamoon ja toisessa, keskellä kukkeinta savolaismaisemaa, matkusti stadilainen oranssi metromato. Mäntyharjulla ihailin keskiviivan taiteellista maalausta ... se kiemurteli kahden keltaisen viivan välissä. Niin, itse en ajanut. Katselin vain vapaasti ympärilleni ja ihailin vihreän värin vaihtelevuutta vaarojen rinteillä. Tiirailin luonnon monimuotoisuutta: soita, kankaita, järviä, koskia, metsien kirjoa. Kaikissa niissä on oma kasvillisuus ja väritys. Suomen luonto on kaunis satoi tai paistoi.

Haapis

Sadepäivää on vietetty shoppaillen Kuopiossa. Ostin kengät ensi kesäksi. Päivän harhailun päätteeksi kävimme syömässä Lounaskahvila Haapiksessa (Puijonlaaksontie 4). En malta olla kehumatta päivän lounasta kun meinasin nielaista kieleni samalla. Koko lounas noutopöydästä 7,20 euroa ja siihen kuului alkukeitto, salaatti (4 erilaista), pääruoka (perunat tai riisi), leivät ja kahvi. Sämpylät olivat uunituoreita ja kuohkeita. Äyriäiskeitto erinomaisen maukasta puhumattakaan pääruoan kasviswokista ja fileepadasta. Nam! Jälkiruoaksi kunnon muki kahvia. Vatsa onnesta pullottaen jatkoimme ruokakaupoille. Ei tehnyt mieli maistella uusia tuotteita, burb!Mahtava lounaspaikka kaikille matkailijoille Nesteen huoltoaseman vieressä. Paikka on erittäin viihtyisä ja ainakin naisten vessa oli puhdas ja siisti. Samasta paikasta voi ostaa lounasannoksen kotiin tai matkalle mukaan 5 eurolla. Tänne tulen mielelläni uudelleenkin.

Savonmuan valtaus

Terveisiä Savonmualta Siilinjärveltä ja Jälän järveltä tai siis rannalta. Eilen satoi koko ajomatkan ja yönkin taisi ropista, mutta tänään on aurinko pilkahdellut pilvien lomasta. Tuuli on vaihtunut tyynestä nuhjaantuneen pilviseen tuiverrukseen. Talviturkki tuli nakattua rannalle ensimmäisen kerran neljään vuoteen. Vesi oli turkasen kylmää, mutta kylmän kylvyn jälkeen olo oli taivaallinen.

Täällä on kaupunkilaistyttö tutustunut luonnon ihmeisiin sen hyviltä ja huonoilta kantimilta: villiintyneitä mansikoita, vattuja ja viinimarjoja on postilenkillä nautittu suoraan metsästä. Samalla on torjuttu kaiken maailman ynnyköiden haistamaa helsinkiläisveren invaasiota. Kutiavia paukamia rapsutellaan sitten ensi viikolla työpöydän ääressä.

Maamunien ja näiden lakiltaan jo kertovien "älä syö minua" punaisten kärpässienten lisäksi on kangasmakkarat ja tatit vallanneet kaikki alueet, joilla ei kovin usein käydä. Keskellä erästä mökkitietä kasvoi valtava tatti tyytyväisenä rauhalliseen ja tilavaan paikkaansa.

Hei, hulinaa Helsingissä

Ipana ja Mörökölli ovat olleet Helsingissä. Kolme päivää muksujen kanssa on rasittavampaa kuin kaksi viikkoa liikuntaa Kiinan nähtävyyksissä reippaan paikallisominaisuuksia tuntevan oppaan kanssa. 30 vuoden ikäerossa kaikkein eniten kitkaa tuottaa yksi vahingoittunut polvinivel, joka aloittaa rutinan liiallisen tolpillaolon jälkeen. Viime vuonna sattui lämmin ja aurinkoinen korkeapaine vierailun ajaksi. Tänä vuonna matalapaineet ovat vyöryttäneet öiksi sadetta ja eikös tuo pallonivel ole sähköttänyt iltaisin yhtä sun toista painokelvotonta. Asiaa ei auta ollenkaan se, että muksut huitaisivat unissaan lampun vaakatasoon ja säikäyttävät kummatädin mielenkiintoisesta unitarinasta unenpöpperöiseen toimintaan. Liian paljon liikettä ruosteisiin saranoihin liian äkkinäisesti. Onneksi kiinalaiset poppakonstit rauhoittavat äkäistä polvea ja vielä äkäisempää sadesäätä ennustavaa rannetta.Mörököllin pikkusisarusten mielestä Linnanmäellä eniten hermoja ja rohkeutta vaatii halata pelleä. Ei auttanut vaikka rohkeasti näytin mallia. Toinen piiloutui äidin takin liepeen alle ja toinen meni selän taakse. Pelle oli tietysi kovin hämillään moisesta. Kuvassa rohkeita tuntemattomia nuoria naisia.Uusitun Luonnontieteellisen museon taivaalla lenteli esihistoriallisia lentoliskoja ja maan kamaralla Giganotosaurus antoi osviittaa hirmuliskojen kokoisista olennoista. Pää kuin kokovartalohäkki ja hampaat käden pituiset. Erinomaisesti toteutettu uudistus. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan, kuulemaan ja tuntemaan luonnon ihmeitä. Erinomainen ja erkoinen paikka: saa kuvata!

Shoppailun ja kaupungilla kiertelyn jaLinnanmäen lisäksi toinenkin pakollinen kaupunkivisiteeraus nimittäin elokuvissa käynti. Tällä kertaa matkustettiin Narniaan katsomaan Prinssi Kaspiania.

Nakkipihlaja vai pihlajanakki

Kesäaikaan metsästä löytyy vaikka mitä erikoista ja luonnon ihmeitä. Viime kesänä evoluution kehittynein malli lienee pihlajan uudenlaiset marjat. Liekö nuotiopaikkojen savuista imeytynyt jotakin pihlajan elimistöön. Nakit kypsyvät pihlajaan hieman normaaleja marjoja nopeammin. Tarvitseekohan punainan väri enemmän aurinkoa kehittyäkseen? Tänä kesänä tätä erikoispihlajaa en ole vielä löytänyt, vaikka olen usein leiritulien seuduilla vaeltanut.

Pujotuksia

Olen tarvinnut viimeisten viikkojen ajan aivojani muuhun, joten korurintamalla on syntynyt lähinnä erilaisia yksinkertaisia pujotuksia, joita voi sattumanvaraisesti työntää lankaan. Poikkeuksen tekee sini-puna-valkoinen kristalli-siemenhelmipujotus, jossa ajatusten piti olla mukana, koska muuten raidat menivät sekaisin. Ruskean sinisen vihreän kukertava on viime kesältä.