tiistai 1. huhtikuuta 2008
Muistojen hymyt
Löysin sunnuntaina kirjan, jonka sivut ovat melkein täynnä. Siellä täällä on jokunen tyhjä sivu. Sen kannet olivat tylsät, joten päällystin ne kukkapaperilla, jonka päälle liimasin eläinten kuvia. Etusivulle kirjoitin ohjeet ja tyhjän kirjan ojensin ensimmäiselle uhrille. Sitä oli tosi hauska lukea ja monta ystävää ja työtoveria iloisella mielellä muistelin. Melkein kaikki, joille kirjan ojensin, saivat sinne jotain väännettyä. Aina jokunen ihminen löytyi, jotka säilyttivät kirjaa jopa vuoden ja toivat sen tyhjänä takaisin. Kirjoja on kolme, joista kaksi on hyllyssäni, mutta yksi on matkalla jossakin eikä ole koskaan palautunut takaisin. Toivon sen palaavan matkaltaan joskus. Mieleni tekisi laittaa kirjat uudelleen kiertoon, mutta raaskinko luopua niistä nyt kun olen niitä selaillut. Löytyisiköhän sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät pikaiseen luovuustestiin?
Suurin suosio tuntuu olevan Hymyjen ajatelmalla, jonka joskus muinoin poimin Positiivareiden kotisivuilta ja joka on kortiksikin painettu. Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon. Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajaansakaan köyhemmäksi. Se kestää vain hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti. Hymyillään kun tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti