Kevään kohinaa

Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani. On aivan tolkuttoman ihanaa kulkea nenä maassa ja tutkia, mitä kaikkea auringonlämpö tuo mullasta esiin tai seurata puiden ja pensaiden silmujen kehitystä lehdiksi. Vihreän sävyt ovat hentoja ja vaaleita tai miten angervon lehtivauvat ovat punertavan kukertavia ennenkuin saavat syvän vihreän sävynsä.

Korusydän

Sydän on vahva rakkauden symboli, joka ilmaisee myös ystävyyttä, myötätuntoa ja elämäniloa. Valossa kauniisti kimaltaa tämäkin muovisydän, jonka ytimessä ilmakupla (Askarelli).

Kaunis lasinen sydän (Idänhelmi).


Sifonkinauhaan pujoitettu kirkkaan punainen sydän. Säädettävä lukko punaisista tynnyrihelmistä ja välihelmestä. Lyhyimmillään lukonpäät roikkuvat kaulalla.

Verenpunaisesta lasista sydämeni palat kaulaani kiedoin.

Tantra, ohjeet elämälle

Tantra rusinan mitalla - muokattu ja muunneltu versio:

1. Kun sanot: 'Minä rakastan sinua', tarkoita sitä myös.

2. Anna anteeksi, myös itsellesi.

3. Puhu hitaasti, mutta ajattele nopeasti.

4. Kun joku kysyy sinulta asiaa, johon et halua vastata, hymyile.

5. Kunnioita itseäsi ja muita ihmisiä.

6. Hymyile, kun olet vastaamassa puhelimeen. Soittaja kuulee sen äänestäsi.

7. Vietä aikaa yksin.

8. Vietä aikaa ulkona luonnon ihmeitä tarkastellen.

9. Muista, että hiljaisuus on joskus paras vastaus.

10. Lue kirjoja.

11. Kuuntele musiikkia

12. Luota Ihmisiin, mutta lukitse silti autosi.

13. Rakastava ilmapiiri kodissasi on elämäsi perusta.

14. Jaa tietosi. Se tie yltää kuolemattomuuteen.

15. Ole lempeä maailmalle.

16. Pohdi pulmallisia pähkinöitä.

17. Älä koskaan keskeytä, kun joku imartelee sinua.

18. Hoida omat asiasi.

19. Kuuntele omaatuntoasi kun epäilet. Se yleensä tietää oikean vastauksen.

20. Kerran vuodessa mene paikkaan, jossa et ole ennen käynyt.

Olen saanut tämän sähköpostiini useamman kerran ja joka kerran se on matkalla muuttunut. Nyt siis minäkin muutin sitä omaan nahkaani ja sieluuni sopivaksi ... ja yritän sitä myös noudattaa ...

Kevään merkkejä

Pensaista tunkee lehden alkuja ja pulleita silmuja. Kevätkukat tunkevat maasta ja ovat aloittaneet kukintansa. Kirkkaan keltaisten leskenlehtien meri ja sinivuokkojen mättäät ilahduttavat varhaisten sipulikukkien kera loistollaan luonnonmerkkien seuraajaa. Puolikuuta peipposesta livertää riemukkain sävelin auringonpaistetta konsertillaan ja västäräkki heiluttelee kesäpyrstöään vähäsen. Auringossa päivät ovat lämpöisiä ja antavat esimakua kesän huumasta, mutta aukealla ja varjossa talvi yrittää lähettää hyytävän viileitä postikorttejaan.

Kulunut viikko on mennyt kuvien latausongelmien
parissa. Siksi täällä on ollut hiljaista...

On sangen hämmentävää, että tästäkin postuaksesta on kadonnut kaksi kuvaa, eikä minulla ole mitään hajua, miten se on tapahtunut.

Jälleen kerran kirjoitusalusta ja esikatselu ovat prikulleen erilaiset ja sangen todennäköisesti lopullinen julkaistu teksti kuvineen muodostaa kolmannen kuvakoosteen (näytti kyllä ihan kelvolliseslta, vaikka kaksi ensimmäistä mallia ovatkin melkoisia sekasotkuja). Kilometrin pituinen huokaus ... olkoon omanlaisensa ... nyt en jaksa pohtia tietotekniikan outouksia.

More blue dreams

Muutama vaijerinpätkä on jäänyt ylijäämäkamaksi muista projekteista, joten samalla kun "katselin" elokuvaa Bruce - taivaanlahja, pujottelin helmiä pätkiin ja tein lyhyet korut, jotka voivat roikkua vaativissakin työtilanteissa vapaana kaulasta tarvitsematta pelätä, että ne tarttuvat johonkin kiinni ja kuristavat ilmatorveni kurttuun tai aiheuttavat tasapainottoman lattiapinta-alan. Maailma on täynnä hupikuvaa siitä, millaista on kulkea pyöreiden helmien vallatessa kierien kulkuväylää. Kolminkertailnen helminauha ylinnä ja yksinkertaisin alinna.

Tämä on kuulemma joku kaikkinäkevä silmä, jota esiintyy yhdessä sun toisessa kulttuurissa. Yritän siitä vähän toisenlaista versiota, mutta toki tämäkin tilaajalle menee.

Katkennut korvakorunosa sai sittenkin uuden elämän riipuksena. Pitäisiköhän rikkoa lisää korvakorun rinkuloita muuhun käyttötarkoitukseen?
Salamavalo ei tuo oikeuksiin tätä helmiäistä ja parempaa kuvaa en saanut sitten millään. Luonnonvalokin on tänään ollut vähän sitä sun tätä.

Blue dreams

Pyydettiin sinistä korua tai riipusta. Niitä sitten pulpahteli sormien ja aivojen yhteistyönä useampi kappale sen mukaan miten helmiä oli saatavissa. Suurin osa on varustettu lukolla, jonka avulla korun voi ripustaa sopivan kokoiseen nauhaan, ketjuun tai pantaan roikkumaan ... niin ja miksei myös vetoketjun koristeeksi tai muuhun vastaavaan lenkkiin. Saa nähdä kelpaako näistä mikään vai teenkö uuden lajitelman tarjolle (Ei tarvinnut. Tämä lasirinkula löysi uuden kodin. Helpottaa huomata, ettei vaistoni pettänyt sittenkään.)

Tämä sinivuokko on samalla idealla tehty kuin muinainen rippilahjan kyhäelmä.

Tämän sydämen kokosin jo kaupassa sopivista osasista enkä sitten voinut jättää sitä sinne.

Selailin korvakorulehteä ja sieltä tarttui tällainen silmiini. Toteutin sen tietysti heti riipuksena rusinamaisena muunnoksena.

Ruskean riipuksen olen tehnyt itselleni viime syksnä.

Luonto hiirenkorvalla

Kevät on toisille vuodenaika,

toisille jotain muuta.

Yhtä kaunista ja tärkeää kumpkin...

Kevät loikkaa pehmein käpälin vihreä käpy suussa. -Jyri Schreck-

Jäljet lumessa

Viime viikon lauantaina ystäväni ihmettelivät taas, että mitä ihmettä se Rusina siellä tiellä kykkii takapuoli taivasta kohden ja nenä lumessa kiinni. Kaupunkilaisten silmät alkavat hohtaa löytäessään lumesta pitkäkorvaisten pupujen ja tupsukorvaisten oravien käpälänjälkiä. Entisen heppahöperön sydän pomppii omille teilleen nähdessään tällaiset jäljet kaupunkilumessa. Rutkasti muistoja vilisee silmien edestä kun kameralla ikuistaa kopukan jäjet tieltä.



Tämän puun löysin puistosta harjoittelupaikkamme läheltä. Olen jo pitkään katsellut, että se taivuttelee latvaosaansa samaan tapaan kuin me muutkin. Hyvä on puidenkin verrytellä. Ehkä se on huomannut taijin tekevän hyvää rungolle ainaisen paikallaan jököttämisen sijasta.

Muistojen hymyt

Löysin sunnuntaina kirjan, jonka sivut ovat melkein täynnä. Siellä täällä on jokunen tyhjä sivu. Sen kannet olivat tylsät, joten päällystin ne kukkapaperilla, jonka päälle liimasin eläinten kuvia. Etusivulle kirjoitin ohjeet ja tyhjän kirjan ojensin ensimmäiselle uhrille. Sitä oli tosi hauska lukea ja monta ystävää ja työtoveria iloisella mielellä muistelin. Melkein kaikki, joille kirjan ojensin, saivat sinne jotain väännettyä. Aina jokunen ihminen löytyi, jotka säilyttivät kirjaa jopa vuoden ja toivat sen tyhjänä takaisin. Kirjoja on kolme, joista kaksi on hyllyssäni, mutta yksi on matkalla jossakin eikä ole koskaan palautunut takaisin. Toivon sen palaavan matkaltaan joskus. Mieleni tekisi laittaa kirjat uudelleen kiertoon, mutta raaskinko luopua niistä nyt kun olen niitä selaillut. Löytyisiköhän sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät pikaiseen luovuustestiin?

Suurin suosio tuntuu olevan Hymyjen ajatelmalla, jonka joskus muinoin poimin Positiivareiden kotisivuilta ja joka on kortiksikin painettu. Hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon. Se rikastuttaa häntä, joka sen saa, muttei tee antajaansakaan köyhemmäksi. Se kestää vain hetken, mutta joskus sen muisto säilyy ikuisesti. Hymyillään kun tavataan!