On se vaan hyvä, että arkiston kätköistä löytyy koruja ennen blogielämää. Kun ei ole saanut mitään kunnollista aikaiseksi pitkään aikaan, voi silti kaivella jotain näytettävää. Itse asiassa tämä ei ole kovinkaan vanha. Vain pari kuukautta taaksepäin. Onkos tullut joulu nyt kesän keskelle vai mitä silloin laulettiinkaan. Joululahjaksi tämäkin meni, joten sitä ei voinut julkistaa ennen joulua vaan joskus sen jälkeen. Simpukkaa ja ruskeita kivihelmiä, jonka nimen olen jo unohtanut. Ne hakivat pitkään muotoaan kunnes löysin Nanasta nuo somisteet. Itse asiassa muistelen, että itselläni olisi ollut vastaavanlainen metalli-puuhelmi viritelmä joskus kauan sitten kun oli pieni tyttö. Ja korvakorut samaan settiin.
Hmmmmm, syystä tai toisesta blogi toimii tänään mielipuolisesti kaksikielisenä. Osa tekstistä on Englanniksi (save now/saved/hide preview), osa Suomeksi ja itse näppäilen tahatonta Kiinaa (meinasin kirjoittaa Suomen sanaksi women). Kaiken lisäksi esikatselu on taas eri näköinen kuin tämän ruudun sisällä, mikä taas tarkoittaa sitä, että lopullinen blogitus on taas toisenlainen kuin esikatselu, eikä muistuta tätä senkään vertaa. Haa, se tarkoittaa sitten sitä, että blogini on yhtä kummallinen kuin minä itsekin. Täytyykö Wanhan Sataman käsitömessuille ostaa rusinapurkki käteen, jotta satunnaiset lukijat tunnistavat peikkomaisen kulkijan?
