Soutuvenheellä Kiinaan

Kun työpäivän jälkeen rentouduin kirjakaupassa katselemassa, mitä uutta luettavaa on ilmestynyt, törmäsin ystävääni. Ehkä hän ei muuten saanut yhteyttä muissa maailmoissa olevaan hahmooni, kuin vihjaamalla pienellä tönäisyllä läsnäolonsa. Ei ihme, sillä kirjakaupoissa ja kirjastoissa ruumiini ja sieluni liihottelevat eri rytmissä. Kuitenkin monet yllättyvät löytäessään minut vaeltamassa kirjojen keskeltä, vaikka kirjat ovat elämäni johtotähtiä. Hänen rynnätessään bussiinsa jäin edelleen vaeltamaan kirjojen keskelle. Kohtalokasta, sillä löysin juuri painosta tulleen matkaoppaan Kiinasta. Näe ja koe Kiina löytyy minunkin kirjahyllystäni. Meinasin huristella kotipysäkkini ohitse selaillessani uutukaista opusta. En tiedä, mistä aloittaisin lukemisen. Sieltäkö, missä olen jo käynnyt vai sieltäkö, minne olen taas ensi kesänä menossa. Jaa, taitaa olla aika ilmoittautua Kiinan kielen jatkokurssille tutustumaan kiinalaisen risuaidan saloihin. Iltasella miettii, miten kielisolmu puretaan ja aivojen ylikuumeneminen estetään. Ainakin naurulihakset ylikehittyvät. Jospa sama mainio porukka osallistuisi kuin syksylläkin.