Valoa sille, joka pimeydessä vaeltaa

On se kumma, että Etelä-Suomessa lumi sataa nesteenä, kun taas Kiinassa maailma on ylösalaisin, koska siellä sataa rutkasti lunta sellaisissakin paikoissa, jota sitä on harvemmin nähty.
Ainoa hyvä puoli tämän päivän litinässä ja lotinassa on se, ettei tuullut kovinkaan kamalasti juuri niinä aikoina kun itse viuhahdin räntä- ja sadepisaroiden välistä. Uups, kello käy jo huomista!

Piti vain kertoa ohimennen, että siivosin blogikuvieni tiedostoa kaksoiskappaleista. Fiksuina ihmisinä arvaatte varmaan miten kävi. Suurin osa on palautettu paikoilleen. Yritän löytää uuden siivouslogiikan.

Iloisten ihmisten piiri

Niin äkäinen en ole koskaan ollut ettei tuishou harjoitusten katseleminen ja kuvaaminen olisi saanut minua takaisin aurinkoiselle linjalleni ja hyvälle tuulelle. Niin kävi tänäänkin. Jos joku olisi sanonut väärän sanan sisään tullessani, olisin varmaan pyörähtänyt saman tien pihalle etten olisi räjähtänyt pahaa aavistamattomien ihmisten keskellä. Korkeintaan piirissä kävi hiljainen huokaus: "Nyt se paparatsi on taas täällä." Kameran muistikortille tallentui hulvattomia hulluttelun hetkiä keskittyneiden tai yllätyksellisten ja onnistuneiden tuuppausten jälkeen.

Kivoja kirjoja

Päätin jo alussa, etten tee tästä mitään kirjallisuusblogia, vaikka se olisikin niin kovin helppoa. Mainitsen vain ne kirjat, jotka saavat minut hyrisemään. Nämä kirjat ovat siinä onnistuneet. Kirja, joka yhdistää kaksi minulle niin tärkeätä aihealuetta: hevoset ja taijin. Ratsastus on säilynyt tärkeänä, vaikka se kuuluukin menneisyyden iloihin. Tämä kirja yhdistää menneen ja nykyisyyden. Centered Riding by Sally Swift. Kirjan lukeminen selittää, miksi taiji tunneilla opettajaa kuunnellessa olo on kuin ratsastustunnilla. Vain hevosten tuoksu puuttuu.



Finn Zetterholmin nuorten kirja ”Lydian salaisuus. Matka maalausten taakse” on virkistävän erilainen seikkailu, jossa piirtämistä rakastavan Lydian elämä mullistuu, kun hän saa selville, kuinka taulujen kautta voi matkustaa taiteen historiaan.

Ken Holmin kirjasta, Kiinalainen wokki, kiinalaisen keittiö parhaat, löysin ohjeen ”kananmunariisille”, johon ihastuin viime kevään Kiinan reissulla. Nyt kun vielä onnistuisin kokkaamaan sitä itsekin. Yleensä ohjeet alkaa, otetaan puhdas astia eli pitänee tiskata muutama puhdas astia ;)

Kaulanauhoja

Tämän kaulakorun väriohjeet olivat kovin ruonolliset: "Mene auringonlaskun aikaan veden ääreen poutapilvien seilatessa taivaalla. Siellä katsellessa pilvien värjääntymistä auringon laskiessa, voi nähdä minun lempparivärini." Tähän koruun joutuivat kaikki 4 mm pyörylät: ruusukvartsi, värjätty kristalli, aventuriini, karneoli, kultahippuhelmet (nimi edelleen hukassa) ja hohtovärjätyt metallihelmet. Helminauhasta tuli iloinen ja onnistunut yllätys.

Hiio hoi ja rommia pullo! Mustaa ja verenpunaista toivottiin. Kätköistä löytyi uuden ajan piraatille vielä pääkalloriipuskin, jonka lisäsin pitkän kaulakorun jatkoksi.

Talvinen tammikuu Helsingissä

Mitä siitä tulee, kun aurinko paistaa ja lunta sataa? Kevät, kasvihuoneilmiö vai molemmat? Osa Töölönlahdesta on jäässä, mutta sorsien uima-allas on auki. Jäisiä ja liukkaita on myös osa teistä etenkin ne, joita kävellen taivalletaan. Pensaat odottavat uutta lämpöaaltoa saadakseen oksistonsa vihreän kesäasun. Rastilan sillan alla vesi on vapaana, mutta muutaman sadan metrin päässä, auringonlaskun suuntaan, ranta on ohuen jääkuoren peittämä.



En jaksa enää tapella tämän ohjelman kanssa, että saisin kuvat aikajärjestykseen. Meillä on erimielisyyksiä tämän tästä, mihin järjestykseen kuvat ja teksti laitetaan. Jokainen vaihe kun tuntuu näyttävän oman totuutensa: kirjoitusvaihe, esikatselu ja lopullinen teksti (kuten tämänkin ulkoasu taas todistaa).

Kurja viikko

1) Unitauti ja kevätväsy samassa paketissa yhtä aikaa :Z
Suurin osa viikosta on mennyt nukkuessa. Helppo pitää uuden vuoden lupaus kun silmät lupsahtaa kiinni heti kotiovesta sisään astuessa.

2) Väliaikainen hammas tipahti heti hammaslääkärin tarkastuskäynnin jälkeen =( ja tietty vei palat molemmista tukihampaista mennessään. Todellinen murheenkryyni!

3) Kipeät nivelet ovat olleet hyperkipeitä eilen ja tänään :) Harjoitukset meni istumiseksi. Näyttää varmaan tosi hassulta kun seison tasajaloin paikallani ja ylävartalo heiluu (Oma vikani kun en muistanut doupata eli kipulääkitä itseäni ennen treenejä). Ilmeisesti säänvaihtelulla on osuutensa asiaan.

4) Kuulin, että minusta pitää muokata vasenkätinen. Mitenhän sekin onnistuu kun testien mukaan olen äärioikeakätinen. Käviskö kynän heiluttelu miekan sijaan???



Yllä millin paksuinen hopealanka, jonka venyttelin lasipullon kokoisesta kiekurasta vähitellen kaulavanteeksi. Siihen tein sinisävyisen riipuksen hopeafoliohelmestä (Sinelli).

Joulun alla tein urakalla helmienkeleitä. Osan luovutin eteenpäin korvakoruina, riipuksina ja erilaisilla hakasilla sekä ihan sellaisenaan nauhalla ja ilman.

Talvihorros

Onkohan tse tse kärpänen puraissut minua, kun aina nukuttaa? Karhut heräävät talviuniltaan kun on harmaata ja leutoa. Minä taas vaivun syvempään talvihorrokseen kun on harmaata, synkkää ja leutoa. Pikku pakkanen ja luminen maa piristäisivät kummasti. Nukuttaa aamulla ja nukuttaa illalla. Toiset väittävät, että kahvin juonti piristää, minä hotkaisen mukillisen ennen nukkumaan menoa ja nukuttaa aina vain paremmin. Suklaa onkin parempi stimulantti kuin kahvi, mutta sen syönti kasvattaa vatsamakkaraa , joten sitäkään ei voi nauttia siinä määrin kuin piristykseen tarvittaisiin.

Esitellään joululahjoja kun uusia koruja on suunniteltu vain ajatusasteella. Ideat uinuvat aivoaineksen rutussa ja mutkassa odottamassa toteutusta. Toivottavasti parhaat pysyvät muistilokerossa tallessa. Nauhaan pujotettu kivi on parhaimmillaan ihan omana itsenään.

Yksinkertainen punainen lasisydänhelmi puuvillanauhassa ihmiselle, jolle sydänkivet ovat ilo ja harrastus. Ikävä kyllä sydämen muotoisia kiviä en omistanut, joten piti soveltaa.

Härkänaiselle narukoru ruusukvartsista. Kenties äiti ja tytär kilpailevat jälleen, kumpi korua saa käyttää???

Kaksosen kaulalle narukoru tiikerisilmistä.

Upea osittain hiottu ametistin muhkura kauniissa lilassa nahkanauhassa. Kohteena ametisteista tykkäävä vesimies. Melkein yhtä iso kokonaan hiottu tiikerinsilmä kaksoselle nahkanauhassa. Kaksi kokonaan sileäksi hiottua ametistia kahdelle muulle vesimiehelle.

Härkänaiselle iso ruusukvartsikukka oranssilla karneolilla.

Uuden vuoden lupaus

Tein uuden vuoden lupauksen, joka on vaikuttanut myös interaktiiviseen elämääni. Vanha lupaukseni, lupaan etten lupaa mitään, piti vaihtaa. Lupasin, että menen nukkumaan vuorokauden vaihtuessa. Käytännössä se on tarkoittanut, että viimeistään puoli yhden aikaan. Bloggailua harrastan näköjään aina viime tipassa tai liian myöhään.

Tulin verranneeksi viime viikolla ympyrään eräitä elämäni tärkeimpiä asioita, ratsastusta ja taijia. Mutta ehkä elämä on kuitenkin ympyrän muotoinen spiraali, vähän niinkuin kierreportaat. Huomaa päätyvänsä samaan kohtaan, mutta paikka on kuitenkin erilainen. Aika ja olosuhteet muuttuvat. Sitä katselee portaita alaspäin ja muistelee menneitä tai tähtää tulevaisuuteen ja tiiraa ylöspäin. Vähän niinkuin tuo fraktaali kuva yllä. Kun siihen tuijottaa mietteissään tarpeeksi kauan, sekin alkaa liikkua ja pyöriä. Tämä pipana on pyörinyt mielessäni kauan, mutta vasta nyt yhtenä päivänä se putkahti ulos tällaisena sanallisena ajatelmana.

Taiji lyhyesti ja ytimekkäästi lyhyen videon kera.

Soutuvenheellä Kiinaan

Kun työpäivän jälkeen rentouduin kirjakaupassa katselemassa, mitä uutta luettavaa on ilmestynyt, törmäsin ystävääni. Ehkä hän ei muuten saanut yhteyttä muissa maailmoissa olevaan hahmooni, kuin vihjaamalla pienellä tönäisyllä läsnäolonsa. Ei ihme, sillä kirjakaupoissa ja kirjastoissa ruumiini ja sieluni liihottelevat eri rytmissä. Kuitenkin monet yllättyvät löytäessään minut vaeltamassa kirjojen keskeltä, vaikka kirjat ovat elämäni johtotähtiä. Hänen rynnätessään bussiinsa jäin edelleen vaeltamaan kirjojen keskelle. Kohtalokasta, sillä löysin juuri painosta tulleen matkaoppaan Kiinasta. Näe ja koe Kiina löytyy minunkin kirjahyllystäni. Meinasin huristella kotipysäkkini ohitse selaillessani uutukaista opusta. En tiedä, mistä aloittaisin lukemisen. Sieltäkö, missä olen jo käynnyt vai sieltäkö, minne olen taas ensi kesänä menossa. Jaa, taitaa olla aika ilmoittautua Kiinan kielen jatkokurssille tutustumaan kiinalaisen risuaidan saloihin. Iltasella miettii, miten kielisolmu puretaan ja aivojen ylikuumeneminen estetään. Ainakin naurulihakset ylikehittyvät. Jospa sama mainio porukka osallistuisi kuin syksylläkin.

Näpertelyn vimma

Kummasti uudet helmet ja nuorien suunnittelijoiden avustaminen pistää omiin aivoihinkin vauhtia. Jotenkin tuo mustien ja punaisten helmien värit jäivät alitajuntaan jo siksikin, että ne olivat aika lailla vähentyneet parin illan jälkeen. Vaikka kävin Nanassa täydentämässä varastojani niin heti mokomat loppuivat kesken. Olin ajattelut tehdä muutaman rannekorun kaulakorujen sijasta, mutta eivät suostuneet jäämään lyhyeen muotoon sopivien lisähelmien löytyessä.

Tässä eilisen illan television kuuntelun lomassa kootut helmikaulanauhat. Kumpikin sujahtaa nenän ohitse lukottomana. Puna-musta on koottu vaijeriin. Tähtihelmet on Nanasta, punaiset kultafoliohelmet Zenzulusta, onyksia ja musta helmi, jonka nimen dementikko on unohtanut (hopeisia kimaltelevia hippuja).



Vihertävän kukertavan kukkahelmet tulivat jonkin tilauksen mukana ja ovat pyörineet pitkään laatikossani, josta tenavat ovat niitä käyttäneet vähän kerrallaan pois. Kurpitsan malliset ovat Nanasta ja isommat ja pienemmät foliohelmet ovat vähän sieltä sun täältä. Helmet on koottu vihreään puuvillanyöriin.



Mörököllin äiti tykästyi tyttärensä punamustaan simpukka-lasihelmi rannekoruun. Tuleekohan käytöstä kovakin riita?

Miks nää helmet vihaa mua?

Mörököllin paketista löytyi helmiä, joissa ei ollut reikiä tai reijät olivat puolinaisia tai reikä oli liian pieni korupiikille. Isoon mustaan helmeen viilasin reiän, mutta pikkuhelmille täytyi etsiä sijaiset siemenhelmistäni. Tämän kuvan lenkit ovat minun taivuttelemiani; hänen tekemiään en saanut kuvattavaksi, mutta toinen kappale on hänen ihan itse tekemänsä alusta loppuun. Puna mustat korvikset hän suunnitteli, mutta jätti lenkkien tekemisen minulle.



Mä en ala, tää ei taaskaan mene läpi! Hän halusi rannekorun ilman lukkoa, joten annoin käyttöön kuminauhaa, joka ei mennytkään toisen hopeafolion lävitse eikä myöskään ohuempi kuminauha kaksinkertaisena. Neljännellä kerralla korusta tuli liian löysä ja se tipahti ranteesta, joten helmet piti pujottaa uudelleen. Tällä kertaa mittaukset pitivät kutinsa ja korusta tuli sopivan pituinen. Rannekorun helmet Zenzulusta.

Ipanan korukimara

Kyllästyttyään väsäämään korvakoruja, Ipana totesi haluavansa tehdä kaulakorun ja käytti siihen Zenzulusta hankitun helmen. Se on tuo kukkaputkilo keskellä. Loput on sitten noukittu 4 mm helmistä, joista suurin osa on peräisin Sinellistä. Alla osa eilisen aikana tehdyistä korvakoruista. Ideoita pulpahteli yhtä paljon kuin rasioissa helmiä piisasi (siniset Millefiorit Zenzulusta).



Korvakoru Sinellin pakkauksen tarvikkeiden mukaan.
Kaulakoru, joka oli purettavien varastossa, sai uuden elämän Ipanan kaulalla.

Shoppailukimara

Eilen kipitettiin ympäri kaupunkia ja tutkittiin alennusmyynnin antimia. Vaatteita, koruja ja korunosia. Vein heidät katsastamaan Zenzulun antimet. Yhdessä ihasteltiin ja suunniteltiin, mutta kummatädin kukkaro keveni mukavalla summalla. Aterian jälkeen mutkittelimme elokuvateatterille vielä Sinellin (korunosia Ipanalle) ja Ruohonjuuren kautta. Nuorten elokuvia onkin tänä jouluna kiitettävä kasa. Valituksi tuli Luomottu, josta kaikki tykkäsivät, tosin jokainen nauroi ikänsä ja kokemuksensa mukaisesti eri kohdassa. Kotona oli odotettavissa korumaraton. Ipana teki helmet ja 9 paria korvakoruja. Mörökölli suunnitteli ja pujotteli, mutta minä kasasin vaikeimmat osat. Tuloksena kahdet korvikset ja rannekoru. Kuvia niistä myöhemmin jahka saan ne ulos kamerasta. Tänään on luvassa lisää samaa lajia. Tenavat hiljenivät tuokio sitten ja kohta sammutan aivojeni lyhdyn minäkin ja siirryn unten maille.

Tuliaisia kotiin

Ipanan avustuksella kuvattin pitkä helminauha, joka on tehty jämistä. Hän kääri sen ranteeseen. Viimeinen enkeli, kolme eripituista vaijeria sekä sekalainen kasa 3-4 mm kivihelmiä ja kissansilmiä. Tarvittaessa yhden pitkän ja kaksi lyhyttä saa koottua kahdeksi erilliseksi nauhaksi. Iltapalan jälkeen meillä oli korujen muotinäytös. Kameraan kertyi mukava määrä kuvia kunnes patterista lopahti virta. Tenavat yöpuulle (sipinä kuuluu vielä) ja kummatäti omille päivityksille, jahka akku oli siirretty laturiin.


Ipanan kotiin tehtiin tuliaisiksi avaimenperät mielivärien mukaan. Juuri valmiiksi saadut helmet kaulassa joululahjan kera sekä purettavien laatikosta löytynyt nauhakoru.

Nuorempi suunnittelija Ipana

Vanhemman vierailevan suunnittelijan mallin mukaan Ipana aloitti musta-punaisen aikakauden vähän suuremmista helmistä tosin. Helmet solahtavat nenän ohitse ilman lukkoakin, mutta toki sellainen laitettiin.



Memoryvaijerista sormus Mörököllin esimerkin mukaan, tosin mieliväri sininen käytössä ja kissansilmähelmet. Alla avaimenperä.


Valmiista enkeleistä muutamalla lisäyksellä korvakorut. Heti kohta toisetkin suunniteltu ja tehty.

Mörökölli korusuunnittelijana

Kummatyttöni Mörökölli vierailee nuoremman serkkunsa kera Rusinan tykönä. Ensimmäisen illan vietimme kokoamalla korusetin: rannekoru, sormus, kaulakoru ja avaimenperä. Kaikki mustaa ja punaista.

Kirjava avaimenperä Rusinan omaa tuotantoa. Menee töihin vaatekaapin ovenkahvaan, jotta oma kaappi olisi helpompi tunnistaa muusta rivistöstä seitsemän muun kaapin joukosta.