Maanantai: Lähdin aamulla töihin melkein 10 minuuttia ennen reittioppaan suositusta ja silti leimasin sisään vasta 25 minuuttia yli 8. Ihan käsittämätöntä kun mikään vaihto ei onnistunut ... sattuman satoa sekin, että tärkein vuoro puuttui kokonaan.
Keskiviikko: Tunnin kotimaatkaan meni vain 40 minuuttia. Kerrankin niin päin, että jokainen yhteys oli samaan aikaan pysäkillä kuin itsekin ja odottelua oli korkeintaan minuutti. Harvinaista herkkua.
Torstai: Samalla aikataululla ja bussilla tänään kuin tiistainakin, mutta tänään olin varttia vaille töissä ja tiistaina vasta 2 minuuttia vaille.
Tiistai, hiihtolomaviikko: Tänään aamulla tunnin matkaan meni 35 minuuttia kun taas kotimaatkaan kului liki 2 tuntia. No, metroa joutui odottelemaan liki puoli tuntia. Aseman kuulutuksista ei saanut mitään selvää: pimpom ja piipitystä. Tällä kertaa ei olleet mun korvat lukossa kun muutkin olivat ihmeissään muminasta.
Viikolla 9 lähdin joka päivä kotoa 7.15 ja perillä olin 7.45 - 8.15. Yhtenä päivänä puuttui metrovuoro, yhtenä bussivuoro, jolloin jouduin taktikoimaan kahden bussin taktiikalla. Yhtenä päivänä satoi kaatamalla ja kaikki bussit oli myöhässä.
Jos bussimatka on noin 20 minuuttia ja aikaikkuna perille pääsyyn on 30 minuuttia, niin ei aina jaksa ymmärtää tätä logistiikkamatematiikkaa. Tunnin työmatkat joudun tekemään kolmella kulkuvälineellä (metro, bussi ja bussi), johon eniten vaikuttaa sää, kolarit ja vuorojen puuttumiset. Muina päivinä pystyy vaihtamaan linjoja jo Itäkeskuksessa, jolloin linjakattauksessa voi tehdä muutoksia matkan varrella.
Kuva Viikistä, onnikkalinja 79 reitiltä, jolla ajan kotiinpäin jos ei ole kiire koska pysähtyy metroradan varteen.
kuva: mururasia.com 
