271. Synkkä pilvi

Vein roskat ulos ja ajattelin ulkoilla hieman. Koska pilvi oli märkä ja sen tiivisteet pettivät, tulin takaisin sisälle kirjan ääreen. Juuri kun pääsin vauhtiin, aurinko alkoi paistaa. Sain kengät jalkaan kun toinen pilvi alkoi nakella vettä ikkunaan... huoh! Tätä se on sitten vissiin pari seuraavaa kuukautta...

270. Lennin päivä

Perjantaina vietettiin Lennin nimipäivää viime syksyn siirtopopulaation kesken.

Syötiin hyvin pitkän kaavan mukaan alkupaloista jälkiruokaan, nautittiin punaista ja valkoista sekä naurettiin paljon. Ei tarvinnut pinnistellä eikä varoa sanojaan. Sai olla oma hassu itsensä kukin omalla tavallaan.

Sain kenkurun ensin pippurisoosilla, mutta onneksi joku muisti, etten ollut sitä tilannut vaan valkosipulivoita. Maistelin varovasti ja totesin sen melko voimakkaaksi, joten eteen tuotiin uusi annos. Samalla opimme, että hyppyeläimen marinaadissa on käytetty porkkanaa. Toinenkin annos jouduttiin vaihtamaan. Ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista!

Matka Rautatientorin bussiasemalle oli hyytävän kylmä. Bussia odoteltiin Vlatavassa kuplajuoman kera. Metrolla olisi vielä päässyt, mutta saimmekin privaattikuljetuksen kotiovelle. Kiitos kyydistä ja seurasta!

Otetaan taas joku päivä uudelleen.

269. Syysväritys

268. Redi

Poikkesin työpäivän jälkeen Kalasatamassa Redin kaarevilla käytävillä. 

Katselin ympärilleni kerroksissa K1 (K-ruokakauppa, Lidl, Alko ja kausitorikauppias) ja 1-3. Traktori seisoi K-kaupan edessä. Vielä jäi joksikin sateiseksi päiväksi yläkerta katsottavaksi.

Mutta ei se talo minua noin muuten olisi kiinnostanut, mutta Figuluksen naiset olivat rakentaneet 2. kerrokseen Skönen puolelle uuden tavarataivaan, jossa oli esillä paljon muutakin kuin koru- ja helmitarvikkeita. 

Figuluksella on kauppa myös Hakaniemen hallissa, jossa vierailu on ollut minuuttipeliä, sillä hallin kaupat sulkeutuvat usein jo 18.00. Aina kuitenkin olen onnistunut jostain repimään sen verran aikaa, että ehdin käydä hakemassa tarvikkeita projekteihin (mm. kaksipuolista heijastinnauhaa korentoihin). Figuluksen erikoisuus on mm. erilaiset luonnonpuiden ja pensaiden siemenistä tehdyt helmet.

Redin kauppa on auki 21.00 asti arkisin. Iltapäivystyksestäkin ehtii ilman tulipalokiirettä käymään. Rediin on luvassa myös kursseja. Jännä nähdä, mitä kaikkea on tulossa. Figuluksen verkkosivulla hyvä opaskartta putiikkiin. Sen avulla minäkin marssin metroasemalta (3. krs) suoraan kaupalle, jota vastapäätä on Pentikin putiikki.

267. Kylmä yö

Heräsin aamuyöllä hampaiden kalinaan ja jäykkyyteen. Vaistomaisesti unissani olin vetäytynyt pieneen kippuraan pitääkseni itseni lämpimänä. Yöt ovat olleet vilpoisia ja pari viimeistä päivääkin tuuli on häirinnyt auringon lämpöä. Kesän tallentama lämpö on haihtunut talon rakenteista jo syyskuussa. Hui! Väänsin itseni ylös ja käänsin termostaatin auki. 

Viimeisen 10 vuoden aikana on ollut monenlaisia syksyjä. Kerran laitoin lämmön päälle vasta marraskuussa, kerran jo syyskuun puolivälissä, pari mennyttä kesää on lämmitys ollut päällä melkein koko kesän. Keskimääräisen lämpimän kesän jälkeen, lämmitystä on tarvittu lokakuun aikana tai kuitenkin ensimmäisten pakkasten jälkeen. 

Aamuinen olo oli kuin kukan kimalaisilla. Kesän pirteä pörinä on muuttunut unisen kankeaksi surinaksi. Olo on kuin valkoista kohinaa. Vielä en ole saanut syyskuuta, vaikka se ahkerasti pyörii ympärillä. Toivottavasti vältytään jatkossakin.

266. Kylmän vaikutus maisemaan

Maanantain maisema on kylmä.

Merenrantamaiseman värit ovat veitsenterävät.

Kauniit, kirkkaat värit, mutta kovat.

Lämmön häilyvät värit sekoittuivat pehmoisesti toisiinsa. 

Kylmä sai värit esiin ja niiden raja terävöityi.

265. Designmuseo: Timo Sarpaneva

Kävin katsomassa Timo Sarpanevan näyttelyä Designmuseossa kahdesti. 

Viime torstaina kiersin sen tunnissa näyttelyesineitä ihaillen ja tänään kävin katsomassa videot, joita en ehtinyt katsoa edellisellä kerralla. 

Onneksi on museokortti, jonka avulla voi pistää näyttelyt palasiksi edellyttäen, että käytössä on useampi päivä. Kun työpäivä loppuu viideltä ja museo menee kiinni kuudelta, paloittelu useampaan osaan on onnistunut ratkaisu. 

Sarpaneva on suunnitellut kankaita, vaatteita, ryijyjä, tyynyjä, pannumyssyjä, kirjontatöitä, julisteita, julkaisuja, postimerkkejä, käyttöesineitä ja huonekaluja. Hän on sommistanut myös näyteikkunoita.

Kekseliäät valurautapadat, joiden kahvat yllä molemmissa käyttötarkoituksissa.

Tunnetuin tuotanto lienee Iittalan käyttölasiesineet: lasit, lautaset, maljakot ja kynttilänjalat. 

1990-luvulla hän suunnitteli taidelasia myös Venetsian Muranon mestareiden kanssa.

Lasiveistoksia voi nakutella myös lasihytteihin kertyneestä lasimassasta. Alla lasiveistos ja sitten kuvateksti.

Eräässä videossa Sarpaneva kiitteli, että tehdas antoi vapaat kädet kokeiluihin ja testailuihin, vaikka ne veivät työaikaa ja rahaa. Lasi ja ihmiset eivät taivu pakolla vaan tutustumisella ja tunnustellen. Vuorovaikutus suunnittelijan ja lasinpuhaltajien välillä oli lämmin ja toisiaan arvostava. 

264. Lämmin ilta

Perjantai iltapäivä näytti kauniilta kun katselin sitä ikkunasta. Illalla tuuli oli navakka, mutta lämmin. Takkia ei tarvittu. Syyskuun lopussa pimeä kirii aina vain nopeammin. Pitääkin kaivella heijastimet esiin, sillä muuten iltakävelyretki pääteasemalta kotiin jää tekemättä. Tummassa takissa olen pimeä niillä teillä ja kaduilla, jotka joudun ylittämään.

263. Iltakävely

262. Sormikkaat

Aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä huolimatta, viileys alkoi iltatuulen kanssa hiipiä heti viiden jälkeen luihin ja ytimiin.

Luin jännäriä ja löysin itseni Lauttasaaresta, jossa en vielä ole ehtinytkään poiketa. Onneksi juna toiseen suuntaan tuli nopeasti, mutta meni lenkkiin silti ylimääräiset viisi minuuttia.

Lapinlahden puistossa kaivoin takin taskusta sormikkaat ja kassista huivin, sillä mereltä puhaltava tuuli oli kylmä. Taiji lämmitti jahka pääsi vauhtiin, mutta alku on aina vähän kohmeinen. 

Aurinko laskee jo vartin yli kahdeksan ja pimeys tulee kovin pian syyskuun puolivälissä. 

261. Raikas aamu

Megahertsin rakennustyömaa aamuaurinkoa ja pumpulipilvitaivasta vasten.

Aikainen aamu oli kirpeän viileä, tuuleton ja sateeton.  Sitä ei huomannut kun juoksi metrolta puhelimen ääreen. Teknisen vian vuoksi, juna seisoi reilu 15 minuuttia Siilitiellä. Tämä viikko on alkanut vähän huonosti, sillä maanantaiaamuna metro pysähtyi kuusi kertaa Puotilan jälkeen. Luvusta puuttuvat metroasemat. 

Tänään käsityökerhon jälkeen hyppäsin metroon, kun taulussa luki Vuosaari. Mjoo, meni Mellunmäkeen. Hyppäsin Myllypurossa ulos ja matkasin seuraavalla takaisin Siilitielle, jossa todennäköisemmin ehtii seuraavaan oman suunnan junaan. Itäkeskuksessa pitää juosta portaita ylös ja alas, mutta Siilitiellä voi siirtyä laiturin reunalta toiselle.  Ihan varmasti tänään metro ei pysähtynyt Rastilassa ollenkaan, sillä havaitsin Vuosaaressa, että kuulutus pyysi poistumaan junasta. Istuin paikallani ja odotin kyytiä takaisin. 

Käsityökerhon teemaillassa oli Tunisialainen virkkaus eli koukkuaminen. Jos hyvin käy, minullakin on lämpimät omatekoiset lapaset. Tekniikka on tuttu Helsingin työväenopiston virkkauskurssilta. 

260. Maanantai

259. Retuliini

258. Perjantai

Perjantaina seurasin mielenkiintoisten muhkurapilvien ja sadekuurojen taivaallista ikkunasta. Tauti oli pyydystänyt lisää tekijöitä eikä tilannetta helpottanut se, että puhelimitse tuli selvityspyyntö, jonka tekemiseen meni koko iltapäivä ja iltatöitäkin joutui tekemään, että sai sen valmiiksi "tänään". Toiveena kai oli toimistoaika, mutta homma oli niin laaja, ettei se niin vain onnistunut kun puhelimeen piti siinä ohessa vastata ja päivän työt tehtävä. Iltapalan jälkeen nukahdin herätäkseni aamulla kellon meteliin. 

257. Torstai

Torstai meni ohitse tohinalla. Liian vähän tekijöitä, aiheuttaa paljon hoppua. Päivä oli kaunis, mutta syksyisen vilponen. Taitaa olla aika kaivella aamuihin ja iltoihin jotain lämmikettä

256. Pilvet

Aamupäivällä oli vielä sinistä taivasta näkyvillä kuten töihin pomppiessani.

Vuosaaressa näytti illalla tältä.

Rastilassa satoi vettä lujasti ja hieman välkkyikin taivaanrannassa.

Siksipä ajelin metrolla takaisin Siilitielle, jossa ei satanut. Vielä ripotteli pilven reuna kotiasemalle saapuessani, mutten kastunut kotiin kävellessäni.

Parvekkeelta kurkiessani huomasin uusien mustien pilvien saapuvan tuulenpuuskien töytäiseminä sateenropinan kera. Ei mennyt montaa hetkeä kun ilta oli ihan pimeä.

255. Sadepäivä

Syksyn merkkejä puissa ja pensaissa.

Lämmin kostea ilmamassa muuttui sateiseksi ja tuuliseksi.

Harmaa päivä.

254. Sadekuuroja

Kesäkukat intoutuivat kukkimaan vasta syyskuussa. Kuiva kesä ei antanut mahdollisuutta aikaisemmin. Sama tilanne näkyy puutarhoissakin, vaikka niitä on kasteltu. Yleensä kukkia alkaa tupsahdella jo heinäkuussa.

Puut ja pensaat tehtailevat hedelmiä tänä vuonna runsain mitoin. Joka päivä töihin on tuotu omppuja ja luumuja kotipuutarhoista. Iltapäivisin ei tarvitse miettiä, mitä syö välipalaksi. Tänään nappasin kourallisen luumuja metromatkalle.

Puolen päivän sadekuuro saapumassa. 

Aamulla satoi rankasti, mutta lyhyesti kahdeksan jälkeen. Olo oli kuin kasvihuoneessa kun kipitin kahdeksaksi puhelinlinjoille. 

Kolmen aikaan satoi pidempi kuuro, jonka häntärippeillä kipitin metrolle ja jonka etureuna ripotteli Rastilassa. Aurinko paistoi ulkona ollessani, mutta lyhyen porraskävelyn aikana tilanne oli muuttunut ja ulkona oli harmaa pilviverho ja vedenpaisumus. 

253. Amos Rex, pihataide

Vanha linja-autoasema on muuttunut joutomaasta ja tapahtumien takapihasta koko kaupungin oleskelupihaksi. Maan alla sijaitsee uusi Amos Rexin taidemuseo. Sen päälle on kasvanut kumpuja, jotka jostain syystä muistuttavat lapsuuteni tv-sarjaa Kapteeni Nemon kekseliäästä aluksesta. 

Olen kävellyt ohi monta kertaa ja aina pihalla on liikettä. Olen nähnyt ihmisiä piknikillä kukkuloilla. Kaikenikäiset muksut käyttävät niitä kiipeilytelineinä. On otettu aurinkoa, kuunneltu musiikkia ja tanssittu, luettu kirjaa, piirretty maisemaa tai oleiltu muuten vain yksin tai ryhmässä.

Kävin kurkkaamassa matalammasta ikkunasta alas ja petyin nähdessäni pelkkää parkettilattiaa. Olisin kaivannut jotain ikkunan alle. Tosin en tiedä mihin "tyhjä" tila johtaa kun en ole ehtinyt jonottaa sisään. Juttelin erään vieraan kanssa ja saattaa olla, että tasapainoaistini joutuu koville ultramodernissa digitaalisessa valotaiteessa.

Amos Rex

252. Käsityökortteli

Lauantaipäivän päätepisteeksi valitsin Kampin Narinkkatorilla järjestetyn Käsityökorttelin, joka vietettiin tänä syksynä lämpimässä kesäsäässä. Juttelin muutamien tuttujen kauppiaitten kanssa ja ehkä tuli muutama uusikin tuttavuus. Jos olisin miljonääri, ostaisin jokaiselta jotakin ihan vain kannattavakseni kotimaista käsityötä. 

Loppuajan vietin jutellen Elvarin korupäällikön Sannan kanssa. Samalla sain silmien täydeltä pinkin ja vaaleanpunaisen värin siedätyshoitoa. Oli pitkästä aikaa kiva tavata "livenä" sen sijaan, että keskustelu hupsutuksineen käydään sosiaalisen median kautta. 

Pinkki väri taisi jäädä päälle kun tulin kuvanneeksi pinkin polkupyörän.