Vappuaatto

Erikoinen sää on ollut huhtikuun viimeisinä päivinä tänä keväänä. Tosin uutisten historiatietojen mukaan se ei ole ollut poikkeuksellinen vaan toistuu silloin tällöin viimeisen sadan vuoden aikana kuten Helsingin kaupungin digitaalisesta kuva-arkistossa voi katsella - Helsinkikuvia.fi

Vappuaatto Hyvinkäällä -sää on vaihdellut synkältä pilvisyydestä auringonpaisteeseen yhtä aikaa lumisateen kanssa ja vesisateeseen. Ilta päättyi lähes siniseen taivaaseen.

Aamupäivällä 10 jälkeen  

Puolen päivän aikaan

Kahdelta

Puoli kolmelta

Neljältä

Kuudelta 

Kahdeksalta

21.30 

Västäräkistä vähäsen

Pari viikkoa ovat västäräkit heilutelleet pyrstöään, mutta kevätsään haltija ei ole ottanut vihjettä perinteisistä vinkeistä. Kuva tänään noin kahden aikaan. Sutut ovat nenäliinankappaleita, jotka eivät näy kuvassa. Männyt ovat aamusta alkaen tanssineet tuulipolkkaa.

Näkymä kadulle neljän aikaan iltapäivällä. Nestuukit ovat kastelleet asfaltin. 

Kuva otettu saunan jälkeen viiden aikoihin. Lumihiutaleet ovat kasautuneet pinnoille, joissa ei ole kulkua kuten ahkeria autoilijoita. Lisään kuvia kellonajoilla, mikäli maisemaan tulee lisää muutoksia.

18.45 ilma on valkoista puuroa ja maailma näyttää tältä.

20.30 vaaleansininen hetki. Piti vaihtaa köökin ikkunaan kun olohuoneen ikkuna on vesipisaroiden pilkuttama.

Puolen yön aikaan sataa yhä vimmaisesti lunta. Tien lätäköt kertovat, että lämpötila keikkuu plussan puolella. 

Kiss, kiss

Rautatieaseman lyhdynkantajat eli VR:n mainoksissa vipeltävät kivimiehet vappunaamarein varustettuna. Hauska tapa toivottaa rokkarit keikalle. Somisteet oli suosittu kuvauskohde perjantain auringonpaisteessa etenkin ulkomaalaisten keskuudessa. Myöhästyin omasta junastani ottaessani kuvia, joissa he vilkuttavat patsaiden edessä. Yle uutinen aiheesta.

Ilmapallokauppiailta ei voinut välttyä, mutta eivät he aggressiivisesti myyneetkään. Potentiaalisia lapsiperheitä oli liikkeellä mukavasti.

Helsingissä taivas oli sininen, mutta junalaiturin päästä katsottuna pohjoisessa vyöryi pilvimassa. Matkan varrella idässä paistoi aurinko ja lännessä oli paljon tummia pilvi harsoa sadenauhoineen.  Kuva Hyvinkään rautatieaseman pohjoispuolella levvasta ylikulkusillalta länteen.

Tumma taivas

Viime viikkoina on keskusteltu säästä ja sen kurjuudesta. Kylmyys, räntä-, lumi- tai vesisateet myrskyviimalla eivät ole saaneet ihmisiä iloitsemaan. Että pitääkin olla kurja kevät! 

Sain vahvistuksen valokuvamuistelulla ja virtuaalijuttelulla erään toisen ihmisen kanssa, että lämmin ja kesäinen huhtikuu muuttui talviseksi ja kylmäksi juhannukseksi kesällä 2014.  Mieluummin talvikelejä nyt kuin lumisadetta ja pakkasta keskellä kesää. 

Taivas ripeksi toisen pilven reunalta kun kävelin metrolla kotiin. Samalla pidin silmällä läntisen taivaan pimentämää pilvilauttaa. Tovi kuvan ottamisen jälkeen pilvimuhkurat repesivät ja kastelivat maan.  Ennen auringonlaskua taivas oli sininen jälleen.

Palmun alku

 

Sain vuoripalmun siemeniä ympäristöihmisen kasvin nakeltua niitä huoneen joka puolelle. Nyt vaan kukkaruukku ja multa esiin sekä vaalimaan pienokaosia. Jaettu ilo jne, jaoin pyörylät kolmeen kasaan.

Kaulakoru: pinkki variaati

 

 

Vaaleanpunainen kuuluu samaan sarjaan mustan ja valkoisen kanssa, mutta sen työstäminen alkaa sujua. Kiitos siitä sinnikkäälle vipeltäjälle, joka vuodesta toiseen aina antaa saman vastauksen. Väriä on tarttunut jopa käteen, joten enää ei tarvitse porhaltaa ensimmäiseksi helmikauppaan. Kaulakoru on poikkeuksellisesti koottu venykkeeseen, jotta sen voi halutessaan kietoa käteen tai nilkkaan.

Kuivapakastettu pääsiäinen

 

Kiirastorstai valkeni Helsingissä lumisateen ja valkean maan merkeissä. Ei se kauan kestänyt, mutta teki aamun kulkureiteistä sen verran liukkaita, että jalkaan oli vedettävä Kuoman huopatossut. Niiden pohja on omiaan sekä liukkaan kelin tallaamiseen että kosteaan tai kylmään maahan. Lämpimätkin ovat kun vartta riittää nilkan yli.

 

 

Hyvinkäällä pääsiäinen on jatkunut samalla teemalla. Vuoroin paistaa aurinko ja tuuli on pakkasenpureman puolelta. Vuoroin sataa lunta taivaan täydeltä ja välillä tapahtuu tätä kaikkea yhtä aikaa. Auringon säteillä sävytetyt lumihiutaleet on kuin ilmaan heitettyä miniglitteriä, bling bling.

 

 

 

Kotipihan pensaissa ei kevät ole päässyt vielä näin pitkälle. Kasvupaikka ei vissiin ole yhtä suojainen, vaikka sijaitseekin rakennuksen U-muodon pohjassa etelän seinustalla. Merituuli on vilpoisampi kuin hiekkaharjun sisämaan puhuri.

Pääsiäistervehdys

 

Hyvää

 

pääsiäistä !

Puistotaijia

 

Meitä on kaksi Tiistilän koulun iltakurssilaista, jotka asuvat Helsingissä ja jotka lumien kadottua puistosta olemme kokoontuneet Lapinlahden puistossa harjoittelemassa taijia keskiviikkoiltaisin. Kolmas ryhmän jäsen on ollut estynyt toistaiseksi.

 

Viikko sitten merenlahti oli jäässä, mutta aurinko paistoi siniseltä taivaalta kylmän tuulen tuivertaessa, vaikka löysimme melko suojaisen paikan. Alkuun kummankin sarja oli takkuinen, mutta onneksi eri kohdissa. Omassa treenissäni jätän pois suvereenisti ne osat, jotka tuottavat edelleen ongelmia tai joissa on mahdollisuus loukata polvi uudelleen. Siksi ne pitää oppia tekemään uudelleen oikeissa kohdin ennen kuin siirrymme Espoon puolelle suurempaan ryhmään, jossa enemmän osaavat opastavat muita. Pääsääntöisesti ohjaan oikeaan suuntaan ja sanallisesti kerron, miten oikea liike tehdään sen sijaan, että ehdoin tahdoin teen vaaralliseksi todettuja vääntöjä.

 

Tänään sää oli lämpimämpi ja tyynempi, mutta samalla pilvinen. Merenlahden jääpeite oli kadonnut ja ihailimme hanhiauran näyttävää veteen laskeutumista. Harjoituksissa keskittymiskyky oli jokseenkin tipotiessään lintujen laulellessa ja lennellessä ympärillämme. Lajien kirjo kasvoi kun lintulaudanhoitaja kävi lisäämässä muonavaroja pensaikossa riippuviin automaatteihin. Sarjan muistaminen lutviutui hyvin ja ulkoileminen oli mukavaa samalla kun muistin ohessa vetreytti myös kroppansa liikkuvia osia. Tämä talvi ei ole ollut paras mahdollinen pihatreeneille.  

Kunnallisvaalit

 

Pilvinen ja tuulinen vaalipäivä. En edes vilkaissut vaalikuoresta vaalipaikkaani vaan marssin vuosien tottumuksella naapurikorttelin koulun ovesta sisään. Vasta äänentarkastuksessa tulin kysyneeksi, että vieläkö nimeni löytyy listoilta vai oliko äänestyspisteeni muuttunut. Kopissa tsekkasin, että ennakkoon löytämäni numero oli oikein ennen kuin kaiversin se 70-luvun kansakoulutyylillä lippuun. Säästöpossusta kaivelin kolikoita vaalikeräykseen. Ei mitään hiluja vaan kahden euron kolikoita. 

Kotoa hakiessani lisää lajiteltuja roskia huomasin, että pajunkissoja löytyi porrastasanteelta. Virpojat olivat poikenneet sillä välin kun olin poissa. Ei mulla olisi muuta annettavaa ollutkaan kuin venykkeisiin tehtyjä rannekoruja. Tavallisesti ovat kelvanneet korvikkeiksi. Päiväkävelyn suuntasin kauppaan kaurapuuroaineksia ostamaan. Reppu selkään ja nokka kohti vastatuulta. Vaalikahvit join vasta kotiuduttuani.

Kulttuuripläjäys

 

Viime vuoden viimeinen lomapäivä tungettu muiden lomien joukkoon siten, että muille siitä koituisi mahdollisimman vähän harmia. Sellaisia päiviä on viikossa kaksi, tiistai ja perjantai, joka viikonlopun jatkeena karsiutuu yleensä pois ja niin tälläkin kertaa.

 

 

Ensimmäinen kohde Ateneum: Suomalaiset mestarit, Tuulikki Pietilä ja Valo muuttaa kaiken -Tuomo Sepon kokoelma. Aina jaksan ihastella entisajan taiteilijoita, jotka ikuistavat ympäristöään valokuvan tarkasti ja kuvanveistäjistä, jotka kuorivat taidokkaasti patsaat massan alta.

 

 

Seuraava kohde oli minulle uusi, vaikka olen tiennyt sen olemassaolosta jo kauan. Sinne kannattaa mennä etenkin jos kukkaro on tyhjä. Museo on Helsingin Sanomain säätiön ylläpitämä eikä peri pääsymaksua. Silti siellä on vakiintuneen painotekniikan historian esittelyn lisäksi myös vaihtuvaa aineistoa. Ihastelin Päivälehden museossa vanhaa latomistekniikkaa, jonka käytöstä ei ole kovinkaan kauan aikaa ja miten taidokkaasti uutta tekniikkaa on käytetty esittelemään uutisten levittämistä ja sen historiaa. Uskoisin nuoremmankin sukupolven kiinnostuvan historiasta, joka pyörteilee ympärillämme yhä kiihtyvällä tahdilla. Huom! Päivän lehdet voi lukea kirjastossa ilmaiseksi.

 

 

 

Matkalla ihastelin kaupungin arkkitehtuuria, joka pilkahtelee uuden laatikkorakentamisen välissä. Tässä kuvassa laatikon paras puoli on taivasta heijastavat ikkunat.

 

 

Taideteollinen eli Design museo esitteli suomalaista suunnittelua sadan vuoden ajalta. Mukaan mahtui tulevien suunnittelijoiden utopiaa, joista hyvin pieni osa on tuotannollisesti käyttökelpoista. Kuvassa historiaa ja lapsuudesta tuttua Marimekon kangasta.

 

 

Pikamarssi toiselle puolelle Helsingin niemeä ja reilun vartin kierros

Sinebrychoffin taidemuseoon ja hollantilaisiin siveltimen vetoihin.

 

Eräänlainen kulttuurikäynti on vierailu Ekbergin kahvilassa. Siellä tuntee ajan ja tapahtumien liihottelevan ilmassa. Se on myös paikka, josta minäkin löydän yleensä jotain syötävää, vaikka onkin erikoistunut makeisiin taideteoksiin.

Kaulakoru MV

 

Syntymäpäivän aattona havahduin etten tiedä, millä sävyllä tehdään vuosikertakoru. Kyselyyn tuli vastaus kikertävän hymiön kera. Vastaaja tiesi, että kummatäti suurin piirtein pyörtyy kauhusta. Muistelin jonkun boksin pohjalla lojuvan mustavalkopilkullisia lamppuhelmiä. Samasta pussista löytyivät nuo läpinäkyvät valkoraidallisetkin. Sävytys ja kontrasti aiheuttivatkin päänvaivaa kunnes käsi osui noihin harmaan ja läpikuultavan sävyisiin kasimillisten pussiin. Pienellä pyörittelyllä hyvä rytmi löytyi ja kammoväreistä syntyi tasapainoinen kaulakoru.