Taivaan sininen

Onko huomenna poutaa?

Auringon ennustajien kokoontumisajot Rastilassa.

 

Yksi matkalla kotitalon seinää pitkin alas. Onneksi viihtyvät paremmin viileässä ja kosteassa koska parvekkeen on paahteiseen kuuma ja kuiva.

Maisemia

Kalliolle kukkulalle kipusin ja kapusin,  jotta löytäisin sen 4G kentän. Yhteydet oli päivällä ihan PIIP! Ja maisematkin ovat lähes kadonneet puuston kasvun ja vihreän räjähdyksen myötä. Pikkasen sain järveä näkyviin.

 Tietä ylös johdattelee miljoona ziljoonaa voikukkaa. Niitä on parin päivän aikana pulpahdellut joka mutkaan. Ei ole ainoa kukka, joka on herännyt kevään lämmön myötä. Ahomansikoita on iltapäivän myötä avautunut jokaiseen lämpimään paahteiseen paikkaan. Päivänkakkaroista löysin vain nuppuja, paljon niitäkin, mutten yhtään avonaista kukkaa.

Järvinäkymä rannalta. Siellä ei voinut istua kovinkaan pitkään, sillä tuuletus oli tehokkaampi kuin töissä. Puskissa oli lämmintä, mutta punkkien vuoksi pukeuduin tuulitakkiin. Liukas kangas estää kyytiläisiä tarrautumasta mukaan tai muurahaisten puremalta. 

Ilta pimeni ja viileni melko vikkelästi tänään. Yö on pikimusta. Eilen oli vain himmeä.  Ulos katsoessa näki tien ja autotallin. Tänään ei erota mitään. Auringonlaskua ei voi kehua kun ei sitä huomannut ollenkaan.

Puu on kaunista

Ihailen näitä vanhoja latoa.  Eri aikakausien käden taitoja ja osaamista. Mitään ei heitetty hukkaan ja kaikki käytettiin tarvekaluja,  rakentamiseen tai lopulta polttamalla. Tuhkakin voitiin hyödyntää. 

Jokin ötökkä on jäänyt puun sisään vangiksi ja muovannut hämähäkkimäisen kuvion. Ensimmäinen itikka puri tänään etusormeen ja banaanikärpänen on ahdistellut minua koko illan. Ötököiden aika on jälleen täällä. Mikä lie jäärä on syönyt puuhun kauniin hieroglyfisen koristepinnan?

 

Joka retkellä käyn ihailemassa latoja joko aloittaen tai lopettaen kävelyretki sinne. Jos en katsele valon ja varjon leikkiä puun pinnalla tai pohdi entisajan käsityötaitoja, harjoittelen latoaukiolla sarjan taijia tai asahia.   

Kukkakimara

Tuuli kääntyi yön aikana kaakon puolelle ja sen huomasi. Välivaatekerroksen pystyi poistamaan. Vaelsin puskissa kurahousuissa (tuulta ja kosteutta hylkivät ulkoilupöksyt), kumisaappaissa ja tuulitakkin alla tekninen t-paita. Kuten eilenkin tuulessa vilpoista ja tuulettomassa kuuma. 

 

Ryppäässä valkoinen yksilö.

 

Virnoista löysin harvinaisemman sinivalkoisen kasvin, mutta yksinäinen yksilö on järkkärin muistikortilla.

Näiden lisäksi kukkii ahomansikka, tyrni, mustikat, metsäkurjenpolvi, niittyleinikki, tuomi,  herukat, kirsikka sekä tuntemattomat puut ja pensaat. Omput on nupullaan, ziljoona päivänkakkaran nuppua,  joissa hohtaa valkoinen ja lukematon määrä muita kesäkukkia puskee nuppuryppäitä. Vähän vettä ja lisää lämpöä niin vihreä saa seuraa.

Keltainen rusakko osui useamman kerran näköetäisyydelle, mutta kuitenkin kameran tavoittamattomille etenkin, jos järkkäri on kannon päällä ja kuvaa toisella kameralla muuta. Hyönteisiä oli enemmän kuin eilen. Perhosia kaiken värisiä, mehiläiset, koppiksia ja innukoita. Käki kukkui jo eilen, tikka rummutteli tänään, peippo ja mustarastas lauloivat kilpaa. Fasaanikukko vahti tekemisiäni ja seuraili välimatkan päästä kävelyreittiäni. Rääkäisyt paljastivat sen sijainnin. Mustarastas lennähti paikalle aina kun kännyn muistutus soi. Olisi varmaan halunnut oppia uuden viserryksen.

Vilpoista aurinkoista

Kielojen meri, kukat pieniä valkoisia helmiä, jotka odottavat tuoksun valmistumista puhjetakseen kukkaan.

Mielenkiintoista, että ennen vihertymistä monet puut ja pensaat aloittavat kesän eri värisenä. Kaiken maailman suvikukkia valmistautumassa kukkimaan, puita, pensaita, varpuja, rikkaruohoja....

Kasvikunnan lisäksi olen tänään katsellut perhosia, leppäkerttuja, muita pörriäisiä, fasaanipariskuntaa, peuroja sekä puolen tusinaa metsäjänistä, isoa keltaista rusakkoa ja kuunnellut lintujen konserttia veden loiskuessa. Lämpökerrasto oli tarpeen siellä, missä tuuli pyöri puuskina, mutta liikaa tyynillä paahteisilla paikoilla.

Täällä tykätään pinota puita.

Auringonlasku on oranssi ja häämöttää metsän takaa, mutta ikkunat on väärään suuntaan enkä pääse sitä kuvaamaan. Pilviä kerääntyi iltapäivällä taivaalle. Enimmäkseen ohutta harsoa.

Mustarastas

Kun arkiaamuisin tarvitsen kaksi herätyskelloa varmistamaan töihin lähdön, riitti tänä aamuna yksi keltavarpainen mustarastas katon reunalla. Tosin perjantaina simahdin nenä kirjanmerkkinä ja näin valaistuja unia enkä herännyt kellojen sotahuutoon. Ne kiljuivat itsensä läkähdyksiin kunnes käännyin oikeaan asentoon kuullakseni ulvovat pillit. Ehkä en ollut syvällä alitajunnan syövereissä kun lintu saapui parvekkeen yläpuolelle ja aloitti aamun kajosta kertovan aarian. Vilkaisin ikkunasta ulos huomatakseni, että aamuyö oli tummansininen. Aurinko ei ole vielä noussut - mene nukkumaan lintunen! 

Jos valoa olisi enemmän, näkyisi keltaiset varpaat. Kasasin kevyen varhaisaamiaisen ja luin kirjaa kuunnellessani höyhenpeitteisen mölytoosaa ja odotin sen siirtymistä toiseen korkean paikan estradille. Ei se yleensä puolta tuntia kauempaa samassa kohtaa joikaa. Lokki liittyi mukaan ja kas, parvekehäirikkö siirtyi vähän kauemmaksi. 

Kun auringonvaloa oli tullut tarpeeksi, lakkasi Rastilan kukonkorvike laulamasta ja lähti muihin hommiin. Tuli ihan hiljaista vähäksi aikaa ennen muiden tipujen aamulaulua.  Tykkään kyllä vivahteikkaan rastaan melodioista, mutta joskus sitä vaan toivoisi, että lintukin voisi olla aamu-uninen. Huoh!