Leijafestivaali

Tänään niin helteinen Helsinki on kummallinen kaupunki. Koko kesän on tuullut niin, että olemme pyörineet hyrrinä pitkin katuja. Tänään olisi tarvittu hieman rivakampaa ilmavirtaa, jotta leijat olisivat lennelleet paremmin. Mutta tuuli oli tyyntynyt ja henkäisi vain silloin tällöin lempeän lämpimästi. Kiinalaiset saivat omat leijansa pitkien narujen kanssa korkealle, mutta aloittelijoilla oli turhan vaikeaa. 

Ihailin leijamestareiden näytöksessä petolintujen muotoisten leijojen kaarroksia lennätysalueella sekä syöksyjä kohti maassa olevaa kuvitteellista saalista nokka avoinna ja kynnet harallaan. Ylös korkealle siniselle taivaalle lensivät hämähäkit, mittarimadot ja korennot. 

Nuoret kiinalaiset opastivat Kaivopuistoon rientäneille lennättäjille niksejä perinteisen itse tuunatun ruutuleijan tai Finlaysonin kojusta ostetun sudenkorennon käsittelyyn. Molempiin telttoihin jonotettiin sitkeästi ja sinnikkäästi.

Lisätietoja ja leijanteko-ohjeet: Helsingin juhlaviikot: Leijafestivaali. 

Kaupungissa oli tänään lämmintä. Jouduin ostamaan lisää vettä kotimatkalla, mutta eväitä oli onneksi tarpeeksi. Istuin rantamuurilla, söin eväitä ja ihailin taivaalle kerääntyviä korentoja ja muita olentoja. Hääpari kuvautti itsensä leijojen ja meren kanssa sekä seilasi vanhalla purjepaatilla Harakan saaren edustalta Uuninsuun kautta merelle. Ohi kulkevat turistit kävellen, moottoripyörillä ja turistibusseilla pysähtyivät hetkeksi kuvaamaan Kaivopuiston kuhinaa. Moni perhe oli tullut paikalle eväskorin kanssa. 

Muksut juoksivat ympäri ruohokenttää ja leijat viipottivat perässä. Pysyivät paremmin ilmassa kun liikkuivat. Kahdella ulkomaalaisella turistipojalla oli pieni valkoinen tuunattu leija pitkällä hännällä. Se kiikkui pienenä täplänä korkealla kilpaa kiinalaisen oopperamaskeilla koristellun narun leijan kanssa. Naru oli monen värin kirjavaa ja sitä oli helppo seurata taivaalta ankkuriin, vaikka kohde siellä ylhäällä oli pieni.

  

Kaivopuistossa oli mahdollisuus ajella kärryillä tai ratsastaa ponilla. Hevoset siirtyivät lähemmäksi Kaivohuoneen ravintolaa kun lapset juoksivat leijojensa kanssa liian läheltä hevosia. Poni vähän vilkuili ympärilleen, mutta suomipolle ei korvaansa loksauttanut vaan jatkoi heinien ja nurmikon imuroimista vatsaansa. 

Ajattelin levähtää hieman ja mennä ratikalla Kamppiin Narinkkatorin Käsityökorttelia katsomaan ja jutustelemaan lamppuhelmimestari Piaeliinan kanssa. Eipä raitiovaunut kulkeneetkaan normaalisti. Vartin odotettuani lähdin kävelemään pitkin Venäjän Federaation Suurlähetystön massiivista aitaa pitkin länttä kohti. Vasta Bulevardin kohdalla meni ensimmäinen raitiovaunu ohitseni. Kotona uutisia katsoessani sain tietää, että Hakaniemessä oli osoitettu mieltä ja siksi ratikat olivat hieman aikatauluista sekaisin. En enää halunnut ajella kiskokiemuroita vaan talsin suoraan ja lyhintä tietä Kamppiin syömään eväitäni. Sitten jaksoikin taas katsella käsitöitä. 

Naisten kielen konsertti

Musiikkitalossa oli tänään upea musiikkiesitys, josta vastasivat säveltäjä kapelimestari Tan Dun ja Helsingin kaupungin orkesteri. Musiikki pohjautui kansanperinteeseen ja naisten salaiseen kieleen ja tunteita kuvaaviin lauluihin. Tan Dun on säveltänyt upean harppukonserton laulujen ympärille. 

Suomalaisen kansanperinteen laulurunoudesta löytyy samoja piirteitä. Ortodoksisessa perinteessä itkuvirret kuvaavat samoja tunteita surusta uopumiseen ja kaipauksesta haikeuteen niin kuin Nushu-kielen tunteiden tulikitseminenkin. 

Musiikin toteutus on mielikuvituksellista ja kekseliästä vai mitä sanotte kivistä lyömäsoittimina tai vesipaljuiista, josta kädet liruttavat vettä mikrofonien avulla tai läiskyttävät veden pintaa. Todellinen mixed media tarjoilu: orkesteri, videoita, joilla naiset laulavat orkesterin soidessa.. Musiikin lisäksi oli antoisaa seurata säveltäjä kapelimestarin orkesterin ohjausta. Se oli varsin ilmeikästä ja vauhdikasta.

Lisätietoja Helsingin juhlaviikkojen ohjemistosta: The Secret songs of women (kuva juhlaviikkojen sivulta).

Pidän kiinalaisesta uudesta musiikista. Tämä on uusi suosikkini ja odotan malttamattomana, että musiikki taltioidaan leyvylle. Toin Kiinan matkaltani Lin Hai & Firends 2 / Pipa Images, josta kuulin yhden sävelmän Pekingin kirja- ja musiikkitavaratalossa: A Duet. Levyn kaikki kappaleet ovat erinomainen sekoitus uutta ja vanhaa kiinalaista musiikkia. Linkin kautta voi valita muutakin musiikkia kuunneltavaksi. 

Musiikkitalon konsertissa näkyi paljon Suomen musiikkieleämän kermaa sekä varmaan kattava osa pääkaupunkiseudun kiinalaisväestöstä. Onneksi sain seuraa ja kyydin kotiin (kiitos), sillä muuten en olisi varmaan pysynyt nahoissani konsertin jälkeen. Aivot kävivät ylikierroksilla. 

Musiikkitalo on ollut valmiina jo iät ja ajat, mutta tämä oli ensimmäinen vierailuni siellä sekä sen eriskummallisen muotoiseen ja hämmentävään permantojärjestelmään. Konsertin jälkeen yleiseö hajaantui moneen suuntaan eikä käytävillä ollut ruuhkaa. Millainen lie tilanne talviaikaan kun ihmiset jonottavat naulakoille noutaaan takkejaan. 

Taiteiden ilta

 Taiteiden yöstä tuli kohdallani ilta koska olin kotona kun aurinko laski ja yö alkoi.   

Tutustuin musiikkitaloon samalla kun kävin hakemassa liput konserttiin: the secret of songs of women. Modernia kiinalaista musiikkia perinteisiin sekoitettuna. Kiertelin talossa tutkimassa paikkoja. Onneksi kirjasto oli mennyt kiinni, muuten en olisi enää muualle ehtinytkään ;)   Tovin kiertelin Fuugassa katselemassa levyhyllyjen antimia ja kuuntelemassa mielenkiintoisia musiikki-ilmiöitä.

Musiikkitalolta taapersin Sibeliuspuistoon Karoliinan ja Johannan Pop up valokuvanäyttelyyn. Molempien kuvia voi ihailla heidän verkkosivuillaan: Karoliina ja Johanna. Siinä jutustellessa ja katsellessa sain useamman sortin pinspiraatioita. Huomasin myös, että kaikkien valokuvaajien ajatukset kiertävät suurin piirtein samaa rataa. Rusinan kummalliset taidekuvat lakkaavat olemasta outoja kun sattumalta kaikki kolme kuvasimme samoja asioita vähän eri kuvakulmasta. Taiteilijoiden esitellessä tuotoksiaan turisteille, muistelin miekkasarjaa ilman miekkaa. 

Kotimatkalla kukkakaupan ikkunoissa oli taidenäyttely eri ikäisten ihmisten tulkintoina. Ihailin piirroksia ja joukossa oli tosi upeita taitureitakin. Koska tikku-ukko luokkaa oleva piirrustustaitoani vastaava tuotos oli jo ikkunassa, en osallistunut toisella samanlaisella tekeleellä näyttelyyn. Otin muutaman kuvan esille laitetuista kukkasista. 

Kävelin huputetun Temppeliaukion kirkon kautta metroasemalle. Lännen puolella ihalin ikkunoista vastapäätä sijaitsevien talojen heijastuksia. Rakennuksen omat muodot toivat kuvaan lisämausteita. 

Otan kulkiessani paljon "pinspiraatiokuvia", joissa usein pääosissa ovat vallitsevat värit, joita sitten hyödynnän helmitöissäni. Joskus saattaa joku muotokin viehättää, joka aiheuttaa kutinaa luovuuden aivomutkassa. 

Menneen ajan käsityötaitoja - taidetta kai sekin. Tämäkin voisi olla pinspiraatiokuva. Noita samoja kiemuroita olen harjoitellut kuparilangalla korunosien kurssilla. 

Oranssia kiiltomatoa odotellessani, lueskelin sanataidetta - runoja raiteilla.