Kiinan keisarien aarteet

Huomasin viime viikolla, että saldoja on kertynyt ihan yllättäen 30 tuntia. Kerännyt niitä en ole, mutta maanantain asahi tunnit alkavat vasta seitsemän jälkeen illalla, joten olen käyttänyt ajan arkistojen siivoamiseen.

Päätin pitää extempore iltapäivän vapaata ja lähdin Tampereelle katsomaan Vapriikin näyttelyä. Savisotilaat olen nähnyt ihan paikan päällä Xi´anin kaupungissa Kiinassa, mutta minua kiinnosti, mitä siitä valtavasta museosta on tuotu Suomeen näytille. 

 Terrakotta-armeija ja Kiinan ensimmäisen keisarin hauta oli vain pieni osa näyttelyä. Se oli kattava pala Kiinan valtakunnan syntyhistoriaa. 

 Parimetrinen pienoispatsas ensimmäisestä sarjatyöstä eli patsaiden valmistuksesta muinoin.

Tämä juliste olisi voinnut olla Terrakottamuseossa näkemäni aito tilanne. Halli, jostat sotilaat tulevat, on valtavan iso. Afkeologit tekivät töitä näyttelyalueen keskellä samaan aikaan kun turistit kävelivät ylempänä ja katselivat saviarmeijaa. Keväällä 2006 työntekijät kasasivat palasista hevosia. 

Kun tulin ulos Vapriikista, päivä oli painunut mailleen ja ulkona satoi pieniä jäisiä piikkejä. 

ELMA13

 Talouden alamäki näkyi tämän vuoden messuilla. Harrastelijoiden ja käsitöiden osalta anti jäi aika vaisuksi. Moni tuttu kauppias puuttui tarjonnasta kokonaan. Käsityön pinta-ala oli kutistunut melko pienelle alueelle.

 Marttoihin voi aina luottaa. Vanhoista kirjoista, lehdistä tai nuoteista saa upeita enkeleitä.Lakikirjasta saisi aikaiseksi aika monta ; )

 Autojen historiaa oli näytillä mukava määrä - vanhoja klassikoita ja nykyajan muotoilua linja-autoista matkailuautoihin ja kaksipyöräisiin.

 Rouva Pinkki eli Elvarin korujen luoja sattui samaan aikaan kahville kanssani. Pitihän se ikuistaa talteen. Hän puhuttelee minua omalla nimelläni ... eihän se tietysti ole vaikeaa kun inhokkivärini sattuu olemaan pinkki ;)

 Eläimiä tuntui olevan saman verran kuin ennenkin, mutta melkein jokaisella otuksella oli mat kilpailunsa.

 Hoitajat rapsuttelivat hoidokkejaan. Lehmät tuntuivat ottavan hälinän kaikkein rauhallisimmin. 

 Kaikki lapset ja lapsenmieliset saivat kokeilla, miltä tuntuu kun käyränokkainen lintuu istuu käsivarrella. Moni hento käsivarsi tarvitsi lisätukea, sillä linnun piteleminen "orrella" oli melkoisen raskas tehtävä. 

Rescue rekut tottelevaisuuskokeessa erilaisten ihmisten ohjattavana. 

Korkokengät

Wanhan Sataman messuilta tarttui mukaani muutama korkokenkä riipuksina. Oli niin hauskat, että korviskoukkuihinhan ne oli tuppattava. Itse en korkokenkiä käytä. Minua huimaa jo kolmen sentin koroissa, joten jätän varpaiden litistimet ja muut epämukavuudet muiden käyttöön.

Poikatukka

Jostain kumman syystä parikmaherit eli hiusten hoidosta ammattilaiset omaavat eri mitat reippaaseen lyhentämiseen. Kokemukseni mukaan se on puolesta sentistä kahteen. Joka käynnillä joudun aina ilmoittamaan, että haluan ainakin otsan kohdalta vielä lyhyemmäksi, sillä muuten kahden viikon kuluttua saksin silmälasien reunat ylittävät ärsyttävät hiustupsut itse. Minun tuloillani ei käydä rentoutumassa kampaajalla kahden viikon välein. 

Lomailin pari viikkoa sitten Hyvikäällä. Siellä on erinomainen parturi-kampaaja. Hänellä ei ole varauskirjaa vaan asiakkaat tulevat ja menevät. Jos on pitkä jono, ehtii käydä kaupassa ja jos on lyhyt jono, voi jäädä odottelemaan. Minua ennen oli yksi ja toinen nökötti kihara-aineet päässä pesupaikalla. Pyysin siistimään pääni. Pöyhinnän tulokseni ensimmäinen leikkauskierros pään ympäri vei seitsemän senttiä ruskeaa harjasta lattialle. Seuraavan kierroksen aikana siistittiin. Lopuksi tuuletettiin, kammattiin ja tsup tsup parista pullosta. Aikaa meni vartin verran eikä tullut kalliiksi. 

Lopputulos oli jokseenkin Mia Farrowin tyylinen lyhyt ja helppohoitoinen. Ei minusta yhtä pirtsakkaa tullut kuin Miasta, mutta tantta look sai kenkää. Erittäin puolueellinen taho väitti, että leikkaus nuorensi minua. Edellisestä käsittelystä jäi muutama punaisen sävyinen raita jäljelle. Viimeksi kun vierailin tällä kampaajalla, pää piti kuosinsa pitkään, melkein neljä kuukautta. Miten mahtaa käydä tällä kertaa?

Syysvärit

Olin jo syyskuun alussa lokakuun tunnelmissa kasatessani tämän korun lasihelmistä ja kvartsi-imitaatioista (nuo vähän suttuise helmet). Siinä on vähän aurinkoa, vähän vielä vihreätä, keltaisia ja haalistuineita lehtiä eli toivoa aurinkoisisa kuulaista syyspäivistä.

Tämän taisin koota jo keväällä. Pitkä koru, jossa on mahdollisuus kantaa avaimia tai kellokorttia tähden sakaran jatkeena. Tässä on jo marraskuun pimeyttä, sateen tummentamia lehtiä ja iltojen pimeyttä tähtitaivaineen. Aina silloin tällöin kuitenkin pilkahtaa auringonpaistetta, kuten tänään.

Kaunis päivä tänään

 Talven törröttäjät syysauringossa.

 Täysikuutamoinen

Pimeälläkin ruska hehkuu.

Tänään oli kaunis ja melko lämmin ulkoilupäivä. Se on harvinaista herkkua merenrannan tuntumassa. Toki ulkona tuuli, mutta se ei puhaltanut arktiselta suunnalta, joten talvitakilla olisi tullut lämpöinen olo. Aina se ihmetyttää pientä ihmislasta, kuinka äkkiä tulee pimeää näin marraskuussa. Sen huomaa parhaiten menemällä metroasemalle ja kun reilun viiden minuutin päästä putkahtaa tunnelista ulos Kalasatamassa on valo kadonnut. Sisään mennessä oli niin mukavan hämuyisää, ja sitten poks, lamppu sammui.

Hakaneulat

Tällaista hakaneulojen uusiokäyttökorua pyydettiin. Tein niitä sitten pari kappaletta malliksi. Toinen meni pyytäjälle ja tämä jäin minulle. Pujottelin kuminauhaan, jolloin koru on helppo pujottaa käteen eikä tarvitse venkslata lukkojen kanssa. Pieniä hakaneuloja myydään pusseittain askartelutarvikeliikkeissä vaikka voisihan se olla mielenkiintoisen näköinen koru kun jokainen neula olisi eri kokoinen. Se olisikin todellista kierrätystä ja onnistuisi ehkä paremmin kaulakoruna.

Töööööööööööt

Tänään Kampin keskuksessa kauppaan mennessäni ihmettelin aulasta kuuluvaa meteliä. Musiikki oli liian kovalla tullakseen keskusradiosta. Kuka kumma soittaa noin sekavasti. Lähempänä selvisi, että kyseessä on pieleensoittajien mestarit eli Retuperän WBK, joka mainosti tulevaa 80-vuotiskonserttiaan musiikkitalossa. 

Hippunen aurinkoa

 Pimeiden ja sateisten päivien lomassa hippunen aurinkoa. Melkein koko päivän satoi tai oli pilvisen harmaata, mutta illalla sininen taivas ja auringonlasku valaisivat hetkeksi taivaalle muutakin väirä. 

Tiistaina aurinko taisi paistaa peräti 5 minuuuttia kun taivaalle repesi kahden pilvilautan väliin aurinkoinen kaistale.

Tiu tau tilhi

Lauantaina auringosta nauttiessamme äkkäsin Hyvinkään torin liepeillä isohkoja lintusia nokkimassa puiden hedelmiä. Tarkemmin tiirattuani totesin linnun tilheksi. Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi sattunut nokakkain näiden tipujen kanssa. Aluksi hieman ujostelivat kun jäin sihtaamaan kamerani kanssa. Lensivät pois, mutta palasivat pian takaisin ja jatkoivat nokkimista, vaikka välillä piti tarkistaa, etten aikonut lentää samalla oksalle niiden kanssa.