Talven tuiketta

 Lumi ja jää,

 harmaat päivät

ja talvisella taivaalla tuikkivat tähtöset.

Jäätynyt vesi

 Sunnuntaiaamun lumi oli päivän auringossa sulanut ja illan viiletessä jähmettenyt uudelleen kauniiksi jäätaiteeksi. Kauneimmat oksat olivat ulottumattomissa ja toiseksi kauneimmat piti ikuistaa oksien seasta.

Sunnuntaina kotiin kävellessäni vilkaisin rinteeseen ja näin kimallusta. Kiipesin yli polvien upottavaan kinokseen ja ihastelin pensaan oksaan jäätyneen veden kauneutta. Aurinko sattui vielä paistamaan sopivasta kulmasta talojen välistä.

Välimeren harmaa

Tiedustelin kevään väriskaalaa kummatytöltäni, joka putkahti viime viikolla täysi-ikäisten sarjaan. Harmaata ja sinertävää pinkkiä. Yhtä ja toista löytyy aarrearkustani, mutta ei kumpaakaan noista. Onneksi tietty vihertävän sininen kelpaa lähes aina, joten sitä ja samasta pussista vähän pilkkuja sekä savukvartsin värisiä fasettilasihelmiä.

 



Varsinainen lahja on vielä jossakin. Toivottavasti tämän päiväinen pakettikortti sisältää sen sillä tilauspaikasta tuli postin leimoilla varustettu tyhjä kuori, joka on hajonnut matkalla (jupinaa). Miksi minun pakettini aina katoavat tai hajoavat??? Selitys sille, miksi omat pakettini ovat superisti teipattuja ;)

Kevät pyryn jälkeen

Eileisen aamuyön lumimyräkän jälkeen kävelyretkestä tuli ajallisesti hieman pidempi kuin normipäivinä. Lumen ja tuulen taidetta piti ihastella ja tietysti tallentaa. Vaikka aurinko paistoi, ei keli ollut kovin lämmin, paitsi siellä, mihin kylmä arktinen tuuli ei käynnyt. Ohuet sormikkaat eivät lämmittäneet tarpeeksi ja talviset taas olivat kömpelöt kameran hallintalaitteilla.

Piuha poikki?

Kaapelien pitäisi olla maan alla, mutta mahtavat olla ihan yhtä kummallisesti sijoitettu, sillä yhteys valokaapeliin koneeltani on poikki. Oletan, että vika on verkossa vaikkei palvelun tarjoajan sivuilla mitään asiasta olekaan, mutta myös töllöttimen inforuutu on tyhjää täynnä. Testaan illalla jälleen, onko tuubissa kipinää. Siihen asti bittimaailmani hieman takkuaa.

Aurinkoinen viritys

 Maaliskuun helmeilyiltaan valmistautuminen oli yhtä tuskaa. Vapaan virran ideoita ei syntynyt ja kaikki helmet tuntuivat olevan varattuna johonkin projektiin X, jotka odottelevat pujottamista vaijeriin. Mutta hei, helmeilyiltahan on helmikaupassa! Muut tykötarpeet mukaan ja aloitin illan valitsemalla värin ja helmet. Ainakin toinen jää omaan kaulaani, mutta toinen saattaa löytää kodin jostakin muualta.

Kristallitähtien kimallus

Sain vinkin, että Sinellissä on Swarovskin kristalliriipuksia ja helmiä myynnistä poistuvia malleja -30 % alennuksessa. Venuksen, Jupiterin ja palkkapäivän kunniaksi ostin tämän ison tähden, jota olen kuolannut jo pitkään, mutten ole raaskinut ostaa. Yhden tähden hinnalla saa aika paljon helmiä. Rengas ja lukko tähteen kiinni ja riipus on valmis roikkumaan muiden kivien jatkoksi.

Helmipisarat

 Jännän muotoiset ja kauniin väriset pisarat ovat käsityömessujen antia.

Ruostehiekkaa

 Ruosteen punainen hiekkaranta kaitale roikkuu makuuhuoneen oven yli nakattuna. Nyt pitäisi päättää kumpi puoli on oikea ja kumpi nurja eli mille puolelle tekee alun ja lopun päättelyt. Kumpikin on omalla tavallaa kaunista. Täytyy vissiin käyttää molemmin päin, jos päättely menee liian vaikeaksi.

Jupiter ja Venus

 En tiedä kumpi on jompi, mutta pokkarini zoomilla sain iltataivaalta tällaiset kuvat kohteista.

 Aikani ihmeteltyäni pakkasen puraisemia iltoja kahden ison sykkivän tähden nimiä, älysin mennä Ursan kotisivuille, josta löysin taivaan kannen kartan suurin piirtein näiltä päiviltä. Toista arvelin Venukseksi. Sillä kun tapana loimutella jo auringonlaskun aikoihin. Tähtien paikantaminen unohtuu kaupungin valosaasteessa. Ennen sitä tuli tehtyä paljon enemmän kun käveli kotiin vähemmän valaistuja reittejä.

Kukkataulu

Kukkariipus syntyi siten, että potkaisin yhtä kivihelmilaatikkoa ja nämä kolme helmeä asettuivat juuri tähän asentoon laatikon pohjalle. Muuta ei tarvittu kuin kaivaa tappi, rengas ja lukko. Kehykset ovat akaattia, kukka on ruusukvartsia ja vihertävä helmi ties mitä.

Ilmapallo

Kaksi viikkoa sitten piipahdin Mannerheimintien Sokoksessa ja sain käteeni Ellen ilmapallon. Ellellä oli yläkerrassa muotinäytös, jonka kunniaksi palloja jaettiin. Tämä pallo ansaitsee kunniamaininnan kestävyydestään. Kaksi viikkoa se jaksoi kurkotella kohti kattoa sidottuna lampunjalkaan. Vielä keskiviikkoaamuna se yritti tavoitella taivaita, mutta illalla kotiin palatessani löysin työpöydältäni sitruunan kokoisen valkoisen rusinan. Mitä lie oli säikähtänyt päivän aikana kun oli päästänyt ilmat pihalle.