Uusi vuosi edessämme...

Uusi vuosi edessämme kuin avautuva kirja.

Emme tunne tarinaa
emme tiedä juonta.

Vain lukemalla sivu sivulta
vain elämällä päivä päivältä

tairina vie mukanaan
seikkailuihin yllätyksiin
iloihin ja haasteisiin
alati vaihtuviin
kuin itse elämä.

Tekijä tuntematon. Kirjoitettu muistivihkoon jostakin ....

Kuva viime kesän Puolan matkalta kun aurinko laskee kimmeltäen.

Hyvää uutta vuotta 2011! 

5 päivän joululoma

Yhdistetty joulu- ja syntymäpäivälahja. Ne olivat jo valmiina syntymäpäiväksi, mutta ensin unohdin ottaa ne mukaan postitettavaksi ja sitten pitkä lenssu korva- ja silmätulehduksineen esti postituksen marraskuussa. Hopeiset helmellä varustetut koukut Idän Helmen korunosatuotantoa.

 

Vietin joululomani vanhempieni luona sotkien isäni sisäisen almanakan kun lomani jatkui pari arkipäivää pyhien ylitse. Joululoma oman perheen kesken oli rauhallinen sisältäen vähän liikuntaa ja jouluherkkuja (palasin kiloa köykäisempänä kuin sinne mennessäni) sekä paljon rauhallista oleilua television, jutustelun ja lukemisen merkeissä (bittihiljaisuus). Eilen kävimme tätini syntymäpäivillä -70 vuotta eikä suotta. Kotona Helsingissä oli enemmän lunta kuin lähtiessä tai Hyvinkäällä. Kotipihaa ympäröivät lumivuoret.

Joulusiivous

Sain ystävältäni nerokkaan avun joulusiivoukseen:

Siivousneuvo ennen pyhiä. Jos kotona on sekaisin, tee näin.
1. Tee uusi kansio tietokoneeseen.
2. Anna kansiolle nimi "Sekainen huoneisto."
3. Paina hiiren oikeata näppäintä poistaaksesi kansio.
4. Silloin tietokone tulee kysymään: "Haluatko poistaa sekaisen huoneiston kokonaan?"
5. Paina kyllä - nappia.
6. Nosta jalat pöydälle, ota drinkki ja nautiskele ;)

Haluaisin kyllä kokeilla juttua töissäkin vaikkapa teemalla "kadota tuhottavan materiaalin pino".

Hyvää Joulua

Kohta loppuu kiire, lento

- alkaa Joulun aika rento.

Hiljaisuutta kuulostele,

nuku, syö ja nautiskele :)

Kunnossa on silloin kuosi

kun taas alkaa uusi vuosi!

Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!

(Kuva kelluvista kynntilöistä Lijiangista, Kiinasta)



Lunta tulvillaan...

Jäi jokunen tovi ylimääräistä aikaa kun tulin joululounaalle työterveyden kautta. Kävelin lumisessa kasvitieteellisessä puutarhassa kameran kanssa ja ihailin lumen muotoilemaa taidetta. Samalla manailin hanskojen kömpelyyttä kun kaikki muut nappulat toimivat ja ehdottelivat säätöjä paitsi se, jota olisin halunnut käyttää eli laukaisijaa. Jotenkin etusormi ei vain toiminut tarpeeksi räväkästi niin, että nappula olisi tulkinnut sen haluksi saada aikaan digitaalinen kuva. 

Pöperöä

Tänäänkin maailma oli lumisen pöperöinen. Yllä näkymä ikkunastani ulos. Kaakkoistuuli puhaltaa olohuoneen ikkunalaudalleni lumikasaa. Olen jatkanut lepäilyä pienin kotitöin ja poltellut kuvaromppuja, joita lähetän huomenna matkaan jos ehdin. Yritin käydä myös roskahuoneessa, mutta lukko oli jäätynyt kiinni enkä jaksanut tempoa sitä auki. Yritetään viikolla uudelleen, jos onnistuisi paremmin tai jos saisi jonkun ohikulkevan avustamaan tehtävässä. 

Työharjoituksia

Olen viimein toipumassa nuhastani ja korvapolin ehdotuksesta harjoitellut työssäkäyntiä. Hieman on vielä kuulo toiminut vaimennettuna, mutta eiköhän sekin vähitellen korjaannu (tänään kuuntelin jo joululevyä). Esimieheni luvalla olen tehnyt hieman lyhyempää työpäivää etten rasittuisi vallan sillä työpisteessäni toiminta on alati kiireistä ja koko ajan viuhahtelee eri asteen kiireisiä työtehtäviä kaikilla tiimiini kuuluvilla jäsenillä. Olen ottanut kaikki todella rauhallisesti: en juokse enkä kanna mitään raskasta vaikka laatikon sisällön siirtämiseen menisi useampi päivä. Koska kolmen viikon aikana ehtii tapahtua satoja asioita, keskityin joka päivä johonkin osa-alueeseen, joka on jäänyt sähköisellä aikakaudella omalta kohdaltani jumiin. Tiistaina tarkistin kaikki laskut, keskiviikkona avoimet helposti ratkaistavat tilaukset, torstaina sellaiset, joiden selvittelyyn meni enemmän aikaa jne. Perjantaina kävin aamulla työterveyslääkärin lähetteellä labrassa paastoten aamulla. Kolmen viikon aikana muovautunut rytmi meni sekaisin ja iltapäivällä olin väsynyt eikä looginen ajattelu meinannut toimia. Lähdin aikaisin kotiin, jossa menin suoraan nukkumaan niin kuin muinakin työpäivinä. Muina iltoina sentään luin vähän, mutta eilen menin nukkumaan sangen varhain, heräten yöllä toviksi, mutta pian kuitenkin nukuin uudelleen. Tänään olen lepäillyt ja tehnyt kevyitä kotitöitä. Vielä pitäisi kuivuneet vaatteet siirtää kaappiin ja tiskata puhtaita lautasia, mutta ehtiihän nuo huomennakin.

Särö- ja lamppuhelmistä tekemäni lariatharjoitelma lähtee maanantaina koekäyttäjälle. Mietin pitkään, miten saisin valkoisen renkaan punaiseksi kun kotona ei ollut muuta maalia kuin kynsilakkaa. Myöhemmin sitten välähti, että olisin voinut rullata pujottelunaruna käyttämääni punaista sifonkinauhaa renkaan ympärille, mutta en enää viitsinyt purkaa koko korua. Onneksi nuo keltaiset säröhelmet ovat niin vaaleita, ettei valkoinen rengas ole kovinkaan paha tyylirike.

Nasofiberoskopia

Sellainen tehtiin minulle tänään korvapoliklinikalla, jonne sain lähetteen terveyskeskuslääkäriltä kun ihmettelin hänelle, että iltaisin aina lämpö nousee yli maagisen 37 asteen, korva on uudelleen lukossa jne (nyt muuten korva ei ole lukossa). Parin tunnin odottelu korvapolin aulassa oli aika tuskainen, sillä siellä kävi melkoinen veto. Kaikki potilaat kököttivät takkeihinsa kääriytyneinä kuin eskimot. Minä tein pieniä mielikuvallisia taijiharjoituksia pysyäkseni lämpimänä (toivottavasti en vilustunut). Hoitohuoneessa oli kaksi hoitajaa, lääkäri ja kandi. Ensiksi kerroin lääkärille kolmen viikon sairauskertomuksen, lääkitykset ja niiden vaikutuksen. Sen jälkeen kurkattiin suuhun ja piti luikautella ääntiöitä. Seuraavaksi sanottiin, että vedä keuhkot täyteen ilmaa ja pidättele hengitystä, mutta ennen kuin ehdin mitään tehdä suihkautettiin puudutetta oikeaan sieraimeen ja sanottiin, että aine maistuu pahalta. Ei se maistunut miltään, mutta tuoksui aika erikoiselta. Steriloitu tähystin työnnettiin sieraimesta nenäonteloihin ja sieltä kurkkuun asti. Olipas aika veikeän tuntuista. Kun letkut vedettiin pois alkoi limaa erittyä tasaisena virtana (vasta kotona rauhoittui kun puudutus lakkasi vaikuttamasta). Nyt tiedän miltä hevosista tuntuu kun niiden turpaan työnnetään letku. Viimeiseksi katsottiin ja ilmattiin korvia. Ensin sen teki lääkäri, sitten kandi ja vähän myöhemmin vielä muutama lisää kun kerrankin oli potilas, joka ei huutanut ja kiemurrellut kauhusta. Diagnoosiksi tuli, että antibiootti on purrut bakteeriin, mutta korvakäytävässä on töhnää, joka vähitellen lähtee pois. Lääkkeeksi sain minikuurin antihistamiinia, joita voi syödä tarpeen mukaan tällä viikolla. Jos niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä, tablettien syönnin voi lopettaa. Lueskelin, että sivuvaikutuksia oli melkoinen määrä mm. unettomuus. Viimeisenä tuli kehoitus käydä omalla terveysasemalla tarkastuttamassa korvat kuukauden päästä. Kun kysyin töistä ja iltalämmöstä niin töihin voi mennä kun en enää tartuta ketään ja iltalämmöstä ei kuulemma tarvitse välittää. Eli jos huomenna ei ole aamulla lämpöä, menen töihin. Tänään iltalämpöä oli vähemmän kuin eilen, vaikka kipitin pitkin kaupunkia melkein työpäivän verran. Miten mahtaa käydä keskiviikkona kun huomenna aamulla otan viimeisen antibioottikapselin? No, senhän näkee sitten.

Akaattipalloset

 

Kismet, niin ihanat akaatit ettei sanotuksi saa.... =) 

Sormikkaat

Näitä olen käyttänyt päivittäin kotona sängyssä löhötessäni, lukiessa ja surffatessa. Nytkin vasemmassa kädessäni on ylempi ja oikeassa alempi hanska. Tasohiiren liikuttelu ylemmällä ei onnistu ja sivun kääntäminen kirjasta on yhtä tuskaa. Olen huomannut, että kun kädet muuttuvat kylmäksi niin kohta lämpömittarin lukemat nousevat. Taijin ansiosta ääreisverenkiertoni on parantunut huimasti ja jos käteni muuttuvat jääkalikoiksi lämpimissä olosuhteissa, olen tulossa kipeäksi. Satunnaisiin kylmiin tuntemuksiin autta kun vetäisee kynsikkäät käteen kuten töissä joskus lounaan jälkeen. Jos parin tunnin puoli-istuva asento saa lämmön nousemaan, niin mitä mahtaa tapahtua kun istuu täyden työpäivän töissä. Siitä varmaan keskustelen omahoitajan kanssa maanantaina jos lämpömittari nousee sunnuntainakin kuumerajan ylitse. Vasen korva on poksahdellut eilisestä illasta alkaen ja kuulo on parantunut kummasti. Makuuhuoneen seinäni takana on naapurin vessa. En aikaisemmin ole kiinnittänyt siihen huomiota, mutta nyt siellä on ollut toimintaa. Levynsoittotesti osoitti, ettei korvat ole vielä niin kuulevaisia, että kannattaisi soitella musiikkia.  

Ikkunan takaa

Eilen ihailin muutaman minuutin auringonpaistetta ennen kuin sen säteen putosivat talojen taa. Muutama pilven riekale jäi taivaalle vaaleanunertavan kukertavana. Tänään onkin sitten ollut tasaisen harmaata kun lunta on satanut koko päivän. 

Lumikuva

Tässä pari päivää sitten ikkunan läpi napattu kuva lumen tupruttamista puista. Äsken ulos vilkaistessani puut olivat paljaina, mutta ne tanssahtelivatkin tuulessa sen verran pontevasti ettei lumi oksilla pysy vauhdissa mukana.

Pujotteluja

Sinä viikonloppuna kun IceAge -elokuvat tulivat televisiosta, pujottelin 4 mm helmiä rannekoon memoryvaijeriin. Syyskesällä lajittelin kaikki jämähelmet värisävyittäin. 

Auringonlaskun helmet

Kullankeltaisen auringonlaskun innoittamat helmet jäävät omaan käyttööni. Varsinainen innoittajakuva taivaasta on julkaistu jo aikaisemmin, joten valitsin toisenlaisen auringonlaskun tähän. Sen pitäisi innoittaa muutaman joululahjan suunnitteluun. Ihanat keltaiset lasihelmimöllykät ovat odottaneet pitkään sopuisaa seuraa. En muista, mistä ja kenen toimesta ne tulivat (saa muistuttaa ;), mutta tiedän tehneeni jollekin niistä pikaisesti korvakorut ja tietty kuvan ottaminen unohtui siinä kiireessä. Hunajaiset ovaalit löytyivät syksyllä Wanhasta Satamasta Helmisataman osastolta. 

Helmikengät

Tutun näköisiä helmiä meille korujen tekijöille. Kuvasin nämä somat kengät bussissa Kunmingissä Kiinassa.

Sitkeä pöpö

 

Palelin eilen ja iltamittauksessa sisäinen lämpötilani oli kohonnut yli maagisen 37 asteen. Aamulla heräsin seitsemän jälkeen ja kurkku oli kipeä. Taas yksi MITÄH puhelu terveyskeskukseen omalle hoitajalle. Lääkäri kurkisti suuhun ja tutki korvat. Uusi lääke ja lisää sairauslomaa.  Alkaa jo pikkuhiljaa ottaa pattiin kotona löhöily etenkin kun lääkkeet sitovat kellon aikoihin eikä puolikuntoisena jaksa tehdä mitään kovin pitkää aikaa paitsi nukkua ja lukea kirjaa. Onneksi hyllyssä on näitä Gabaldonin tiiliskiviä useampi. Joululahjat on tekemättä eikä korttejakaan ole kirjoitettu kun ei ole mitään kirjoitettavaa. En ota niistä paineita, joten kaikki ei ehkä mene tänä vuonna totutun kaavan mukaan. Toivottavasti ymmärrystä riittää...

Juhlapäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sitruunaa

Olen ostanut nämä kivikiekot nimellä lemon jade. Sitruunaisen kirpeä ja raikas väritys. 

Ihailin tänään auringonpaistetta makuuhuoneen ikkunasta ja ihmettelin valon voimaa tuulen käydessä lounaasta. Lämpötila kohosi plussan puolelle, mutta tipahti oitis pakkaselle auringon laskettua. Lumisadetta povasivat huomiseksi ja sitä samaa natisevat nivelet. 

Äänitilanne on suunniilleen sama. Tuntuu hölmöltä, että huonompi korva kuulee paremmin kuin tavallisesti parempi korva. Herätyskelloa en kuullut tänäänkään enkä puhelimen piippauksia, mutta uutisia kuuntelin jo aika sujuvasti. Jotkut puheäänet menivät vielä arvauksen puolelle.  

Bling

Tyhjä pää

parempi tyhjä pää

kuin ei päätä ollenkaan.

Kun kaksi viikkoa viettää kirjan kanssa lepoasenossa sängyssä ja surffailee netissä, alkaa jutun aiheet olla vähissä. Korvat toimivat vielä hassusti. Äänet resonoivat enkä tänäkään aamuna herännyt herätyskellon ääneen. 

Minne päivä meni?

Mihin on tämäkin päivä mennyt? Tai mihin on mennyt viikko tai pari ihan huomaamatta? Kyllä ne päivät kuluisivat hupaisasti kotonakin jos vain ilman töitä tulisi toimeen. Tosin mökkihöperöksi tässä tulisi, jos kerran viikossa nenänsä ulos laittaisi ja muuten sängyssä vaan lukisi. Saattaisipa vielä pepatista kasvaa juuret patjaan kiinni. Aamulla heräsin yskänpuuskaan yhdeksän jälkeen. Herätyskello piipitti närkästyneenä aika kauan senkin jälkeen ennen kuin älysin työntää korvani äänitorven juureen ja todeta sen soivan. Ilmeisesti pirinät, piippaukset ja muut korkeat äänet eivät löydä vastaanottavaa antennia, mutta koputukset, taputukset ja muut sellaiset mollivoittoiset löytävät satunnaisen vastaanottimen. 

Helmiäiskorvikset pyörteellä ovat odottaneet kuva-arkistossa julkaisua. Onneksi julkaisemattomia kuvia on löytynyt vaikka aika paljon on varastoitu kansioon nimeltä "lahjat". Eilen illalla tein muutaman lahjan lisää ja muutaman, jonka voin julkaista sellaisenaan vaikkei niissä sinällään olekaan mitään uutta ja ihmeellistä. Tähän asti olen ollut niin räkäinen, ettei käsitöiden teko ole kiinnostanut jatkuvan käsien pesemisen myötä. 

PS. Positiivareiden joulukalenteri on taas ilmestynyt =) 

Kuuleminen vai äänettömyys?

 Nämä korvakorut riippuvat jonkun korvassa jossakin päin Euroopan Unionia.

Korvatulehduksen vuoksi en kuule herätyskellon kiljuntaa, kännykän ääntä, musiikkia tai puhelimessa huutavaa toista osapuolta ja se on turhauttavaa etenkin silloin kun pitäisi voida kuulla jotain. Se hämmentää vielä enemmän, että pään sisäpuolelta kuuloluut poimivat varsin vaihtelevan variaation erilaisia ääniä. Kuuluu huminaa (tuuletin), hurinaa (pölynimuri), vihellystä (koirapilli), kilahduksia (triangelinsoittaja), naksahduksia ja sitten niitä kuulontestaajien paap, peep, pööp ääniä. Ainahan oikea korvani humisee eri taajuuksilla, mutta aika oudolta tuntii kun vasen korvakin on liittynyt orkesteriin. Jos se tekee kipeää kun tärykalvo pingottuu tulehdustaajuudelle, sattuu yleensä sekin poksahdus kun pöpö antaa periksi ja kalvo lötkähtää omalle asemalleen. Toistaiseksi niin ei ole käynnyt. Ääniä on vähitellen tullut takaisin, mutta osa puuttuu vielä. Kuulen kun koputtelen kynällä tuolia tai veden äänen kun tiskaan, mutta en kuullut pesukoneen ääntä kun pesin pyykkiä enkä puhelimen ääntä kun ystäväni soitti. Näin sen vilkkuvan, mutta en vastannut kun tiesin ettei puhumisesta tule mitään. En voi olla pohtimatta, mitä yön aikana tapahtuu kun iltaisin kuulen muitakin ääniä kuin pörinää pääni sisältä, mutta aamulla vain sisäpuoliset äänet ovat tallella. Jos epätieteellisiin tutkimuksiin on luottaminen, pitää minun aloittaa nukkuminen pystyasennossa otsa seinää vasten nojaten. Ei tästäkään päivästä kokonaan kuumeetonta tullut ... hieman mentiin viimeisen mittauksen mukaan virallisen rajan ylitse. 

Reikiä

Lautanen nauhoineen on kuvattu Kaisaniemen Norsu Gallerian ikkunasta syksyllä. Nyt sitten vanhat lautaset palasiksi ja koruiksi ;) Ei tarvitse käydä suvun astiakaapilla ... eiköhän materiaalia löydy myös kirpputorilta. Ainoaksi ongelmaksi taitaa jäädä pyöreiden nappien tekeminen. 


Eilen mittasin ensimmäisen alle maagisen 37 lukeman (36.99) ja tänään niitä on tullut lisää tosin aika lailla edelleen ovat painottuneet lähemmäksi tuota virallista kuumeen lukua. Koska normaali päivälämpötilani liikkuu 35.8 ja 36.5 välillä, sanoisin että vielä on lievästi kumetta. Korvat on edelleen lukossa. Silmät eivät kutita eivätkä näytä enää tomaateilta. Nenäkään ei enää vuoda kohtuuttomasti. Ensimmäisen kerran olen flunssan vuoksi poissa töistä kaksi viikkoa putkeen. Näyttää siltä, että saan joka kolmas vuosi jonkun isomman ja pidempi kestoisen flunssan jälkitauteineen. Pystyn eri tapahtumiin liittyen muistamaan sairasteluita kevääseen 1988, mutta siitä taaksepäin en enää muista. Jaa-a, pitääkö sitä vielä aloittaa sairastelupäiväkirjakin ihan perinteisin menetelmin? On siinä varmaan lääkäreillä ihmeteltävää kun kaivelee sellaisen repusta tai käsilaukusta ja rupeaa muistelemaan asioita =)

Kukkuu

Kun päivällä nukkuu niin yöllä kukkuu. Edellinen yö meni osittain taas palelemisen merkeissä ja aamuyöllä taas meinasin tikahtua kun limaneritys ei meinannut talttua ollenkaan. Istuin tunnin ja nojasin seinään ennen kuin älysin hakea sohvalta lisää materiaalia selän alle siten, että sain kroppani aika lailla puoli-istuvaan asentoon. Klops, nuijanukutus. Kummasti sitä herää herätyskellon ääneen jossain vaiheessa vaikkei sitä varsinaisesti kuulekaan. 

Aamun koemittausten mukaan lämpötila-arvoni olivat sitä luokkaa, että niillä ei töihin mentäsi. Haasteellinen omahoitajasoitto kahdeksalta terveyskeskukseen. Onneksi oikea korvani toimi juuri sen verran, että sain asian hoidettua. Aamupalan ja lääkkeen jälkeen oikaisin itseni vielä muutamaksi tunniksi. Sitten suihkuun, minkä jälkeen vähän lepoa ennen pukeutumista ja pakkaseen tuppautumista. Käytin kaikki nenäliinani ennen pääteasemaa sillä nenäni innostui raikkaasta pakkasilmasta niin että oli tulvia yli. Ostin apteeksista nestuukipaketin ja töräyttelin nenäni niin puhtaaksi että korvatkin menivät taas lukkoon. 

Olipas haastavaa jutustella lääkärin kanssa kun en kuullut mitään, mitä sanottiin minusta poispäin enkä nähnyt suun liikkeitä. Kun huomasin hänen puhuvan niin totesin, etten kuule mitään, mitä ei puhuta suoraan kasvojeni edessä. Hullunkurinen tilanne nauratti sekä minua että lääkäriä. Varttia myöhemmin tulin ulos silmätippa ja -voide reseptien kanssa, viikon sairauslomalappu kourassa sekä toivotus, että tule takaisin, jos menee hullummaksi. Koska sisäinen lämpötilani on keikkunut maagisen 37 lukeman yläpuolella yhtäjaksoisesti viime viikon maanantaista alkaen, on parempi että lepään kunnolla. Molemmat pöpön aiheuttamat epämukavuusalueet ovat sellaisia, että voisin tehdä töitä niiden kanssa. Ne aiheuttavat lähinnä hupaisia tai turhauttavia tilanteita työtiimissäni ja asiakkaissani. Aikaisempia kokemuksia löytyy sekä korva- että silmätulehduksen saralta. 

Koska joudun pitelemään päätäni johonkin suuntaan kenossa, olen ottanut käyttööni vuorotiputusjärjestelmän, jolloin tiputukset tapahtuvat vuorotellen parin tunnin välein. Siinä sitä onkin sumplimista ja muistamista kun korviin tiputellaan 2-3 kertaa päivässä ja silmiin 4-6 kertaa päivässä. Tähän asti hammastikun kärki on osoitellut kumpi korvista on vuorossa. Nyt pitäisi keksiä, millä merkitsee silmien vuorojärjestelmän. Aamulla on tietty helppo aloittaa kun valkkaa sen puolen, jossa on enemmän ongelmia, mutta sen jälkeen alkaa ollakin jo hieman työläämpää. Yösilmävoiteen tuubittaminen alaluomelle onkin jo sitten haastavampi juttu. Kun pitäisi mönkiä vessasta sänkyyn nukkumaan ja silmien kautta ei näe mitään. Yritän jos onnistuisi käsipeilillä. 

Olin ihan naatti kun tulin vajaan kolmen tunnin keikalta kotiin (lääkäri, apteekki ja kauppa). Osa unohtui, vaikka olin kirjoittanut aamiaisella kauppalistan loppuvista materiaaleista. Varmaan siksi, että en kaivannut niitä aamiaisaikaan. Söin eilisen lounaan loput, kömmin tiputtelun jälkeen peiton alle ja nukuin monta tuntia herätäkseni juuri sopivasti kymppiuutisille, jonka ääni varmaan kuului naapurissa asti. 

Tässä elämäni ensimmäiset silmukkamerkit. Tosin käytän niitä langanlukitsijana virkkauksissani.

Ylijäämäpallot

Lyhennetystä kaulakorusta jäi jäljelle kolme pallukkaa, joista yksi oli lukkoperäinen solmittu pallo. Nauha ei lähtenyt millään irti helmen sisältä, joten siirsin sen riipukseksi lukkoineen päivineen. Kahdesta muusta tein yksinkertaiset korvakorut. 

Sairasteluni on tehnyt hyvää blogeilleni. Saapas nähdä miten juttu jatkuu. Vasen korvani on edelleen lukossa tosin jotain suodattuu jo lävitsekin, mutta kovin vaimeasti. Oikea korva on enemmän tai vähemmän toimiva. IceAge elokuvien äänistä osa kuului, mutta suurin osa ei. Oikea silmäni oireilee punaisena. Nenänpielukset yhtä punaiset ja arat kuin kädetkin, joita saa pestä jatkuvasti. Juuri kun on saanut ihon rasvattua, niin kohta taas lotrataan vedellä. Mielenkiinnolla odottelen huomispäivää, että joudunko taas hakemaan lisää paperia poissaolon selittämiseen. On se hyvä, että ensimmäiset 20 vuotta olen ollut sairaana keskimäärin joka viides vuosi. Viimeisen vuoden aikana poissaoloja on tullutkin sitten vähän enemmän. Hohhoijaa...

Lasikupla

Parille vaa´an merkeissä syntyneelle lahjoitin puhalletusta lasista tehdyt riipukset. Toiseen väkersin vielä litteistä helmistä roikottimenkin.

Oma outo koti

Pongasin avoimen haasteen Wanton Lunacyn blogista. Otin sen vastaan sillä edellytyksellä ettei siihen tarvitse vastata heti. Tänään tunsin outoa levottomuutta maattuani tiiliskivikirjan kanssa sängyssä koko viikon. Jätän haasteen yhtä avoimeksi. Säännöt löytyvät Wanton Lunacyn blogista. Muutin vähän sääntöjäkin kun auringonlaskujen bongaaminen ikkunoistani on tullut tavaksi ;)

Auringonlasku tänä iltana sälekaihtimien välistä kuvattuna. Tuntuu hassulta kun valopolla tipahtaa jo puolessa välissä taivaankantta alas tähän aikaan vuodesta kun kesällä se on korkeimmillaan ja aloittaa laskeutumisen vasta vähän tämän jälkeen.

Näkymä ikkunasta sivusiiven katolle. Tikkaat tekevät lumitaidetta.

 Tätä lajia kotonani riitää. Kirjoja ja kirjahyllyjä jokaisella vähänkin vapaaksi jäävällä seinällä. 

 Koruteline rannerenkaille ja yhdelle joulutähdelle.

Tämän viikon olen tuijotellut iltaisin tätä kattovalaisinta silloin kun en ole jaksanut enää lukea, mutta unikaan ei ole ollut tullakseen. Gabaldonin tiiliskivet eivät sovellu yölukemisiksi etenkin jos asennot ovat rajoittuneita. Pitäisi saada jostain lukuteline, joka ei nakkaa sanaista arkkua otsaan, jos vääntää lukuasennon selälleen. 

Kiviä Kiinasta

Kuvasin joutessani nämä rannerenkaat, jotka toin Kiinasta kesällä. Ajatuksena oli käyttää niitä raaka-aineita johonkin toiseen koruun, jos raaskin purkaa ne kappaleiksi. 

Ametisti ja sitriini rannerenkaat ovat Lijiangista, jossa kävin ummikko kiinalaisen tytön kanssa kauppaa pitkään ja hartaasti. Pyynnössä oli ilmaa rutkasti, joten tinkimiseen meni tosi pitkä aika. Kivet olivat hyvälaatuisia, joten en tinkinyt ihan pohjamutiin asti. Isä vahti takaseinältä kuin toteemipaalu, mutta ei hänkään montaa sanaa Englantia puhunut, mutta antoi viimein suostumuksensa yhteishintatarjoukselleni. Jotain tietysti kertoo sekin, että alla oleva savukvartsirengas maksoi lentokentällä yhtä paljon kuin nämä kaksi rengasta yhteensä eikä siinä ollut tinkimisvaraa.

Torvisoittokunta

 

Tämä soma luppakorva poseerasi minulle Lijiangissa Kiinassa. Luin jostain joskus, että luppakorvaisilla koirilla esiintyy eniten ongelmia korvien kanssa. Se taas tarkoittaa sitä, että minä olen luppakorvainen ihminen, koska minullakin on ongelmia korvien kanssa. Viime yönä vasemmassa korvassani rakennettiin (paukutusta, kopsahduksia ja natinaa) esiintymislavaa tämän päivän torvisoittokunnalle, joka vinkuu, piipittää, karjuu ja töräyttelee pinen triangelistin kanssa jatkuvalla syötöllä. Jos olisin hevonen, väittäisin, että korvassani on ähky, mutta se ei ole mahdollista, koska hevoset eivät ole luppakorvaisia. Tämä löpinä tarkoittaa sitä, että olen antibioottikuurilla epämääräisen korvatulehduksen vuoksi ja siinä samalla sairauslomani jatkuu ensi sunnuntaihin. Ehkä lääkäri halusi säästää työympäristöni korvia ja äänihuulia, sillä minun mielestäni hän puhui hirmuisen hiljaa ja minä totesin joka lauseen jälkeen fiksusti MITÄH? Ensiviikonlopun ELMA jää siis tänä vuonna väliin =(  Parempi ottaa lepomääräys tosissaan sillä lekuri, apteekki ja kaupassakäynti virvoitti sisäisen lämpötilakäyräni nousuun. Ainakin se tarkoittaa, että voin hiljentää herätyskellon täksi viikoksi kokonaan ja nukkua silloin kun nukuttaa.  Käsityöt eivät etene, mutta ehkäpä Gabaldonin Lumen ja tuhkan maa edistyy.

Alla oleva kuva on otettu joskus syyskesällä. Halusin jotain nättiä tähän lopuksi :)

 

Korjauksia

Sain korjattavaksi kaksi ametistirannekorua, joiden gummilangat olivat rispaantuneet ja venähtäneet katkeamispisteeseen. Ylempi oli jo hajonnut ja siihen laitettiin muutama helmi lisää varastostani, että saatiin tarpeeksi pituutta. Alempaan vaihdettiin vain uusi paksumpi joustolanka.