Kyynelhelmet

Niin monta julmaa kuolemaa yksi ihmisydän kestää saa. Kynttilän taas sytytät vuoksi elämän ja kyynelhelmet putoilee. Sanat Jukka Välimaa. Olisi tämäkin vuosi saanut loppua vähän toisenlaisissa tunnelmissa.

Ihan jotain muuta

Tällä viikolla (kun välipäivinä on niin hiljaista) olin ajatellut järjestellä paikoja töissä, mutta kuinkas kävikään. Ihan pienillä jutuilla asiakkaat saivatkin aikaan sen, että tein ihan jotain muuta. Toivottavasti huomenna saan raikotuksi näkyvimmät ongelmat pois jaloista. Huomenna kukaan ei kysy minulta mitään kummallista, eihän?

Sain joulun alla idean löytäessäni kivoja helmiä Idänhelmestä ja saajakin olisi ollut valmiina. No niin, ei puutu muuta kuin ne 4 mm pienet pyörylät, joita ei sitten siihen tilanteeseen löytynyt mistään. Toivottavasti ainekset on kasassa seuraavaan juhlahetkeen. Sen sijaan sitten kaivelin varastostani jotain mustaa (HobbyPoint), jonka maustoin näillä pienillä lasirondelleilla (nauhatavaraa Nanasta).

Toiseen lahjaan piti laittaa jotain viininpunaista, mustaa ja hopeaa. No, ei se taas ihan niin mennyt, mutta jotain sinnepäin kuitenkin. Keskellä akaatti (Idänhelmi) ja ympärillä granaatteja ja vuorikristallia (Nanasta molemmat). Näyttää mustalta, mutta oikeassa valossa viininpunaiselta tai ainakin vadelmamehulta. Siis ihan jotain muuta kuin alunperin ajattelin. Helmillä näyttää olevan oma tahtonsa, mihin seuraan ne haluavat asettua.

Lasten suusta

Kaikki tämän postauksen korut ovat korvaroikottimia. Sana on ystäväni muksulta, joka ei muistanut korvakorun oikeaa nimitystä kun hän kohteliaasti tiedusteli, miksi minä en käytä koruja korvissani, vaikka kaikki muut naispuoliset ihmiset sellaisia tapasivat pitää. Kaikki muut sukupuoleeni liittyvät symbolit tuli muuten täytettyä, paitsi paljaat korvani. Se oli sitä aikaa kun hummailun vuoksi en käyttänyt juuri ollenkaan koruja.

Tässä parit puupiparit, jotka matkasivat joululahjoiksi. Alla vuodenaikaan tehdyt joulukuuset.

Eilen harjoitellessani korttelipihan pallokentällä, jossa kukaan muu ei ole viikkoon liikkunut kattavan lumipatjan vuoksi, aiheutin eri ikäisille lapsille aivorattaiden raksutusta. Ensimmäisessä ryhmässä liikkui alle 10 vuotiaita pulkkailijoita: "Kato, toi täti tekee taikvondoa!" Takaisin tullessa he hihitellen uskaltautuivat kysymään, mitä teen ja miksi teen sitä lumihangessa enkä kotona. Varttia myöhemmin kotiinpäin taapersi palosammuttimen kokoinen tyttönen, jonka puheeseen jouduin pyytämään tulkkausta äidiltä: "Äiti, täti tanssii ilman luistimia!" Kävi ilmi, että äidin kanssa oli katseltu taitoluistelua ahkerasti. Kummankin ryhmän estottomimmat jäsenet liittyivät seuraani keinumaan ja käsiä heiluttelemaan.

Viimeiseksi joulunpunaisia roikottomia kuljettajani toiveväreissä. Ennen joulua minulta kysyttiin, mistä löytyy kuvia vapaista koruista. Hmmm, ei niitä yleensä jää kun teen niitä kohdennetusti lahjoiksi. Joskus pidän niitä itse jonkun aikaa ja kyllästymisen jälkeen puran ne uudelleen koottavaksi. Yritän pitää asian mielessäni jos laarin pohjalle jostain syystä jää korjuja.

Joululepoa

Sillä aikaa kun vietin jouluaattoani Pakilassa, oli joulutonttu käynyt tuuppaamassa paketit pyykkivasuun. Ei taida tassujani palella ensi vuonna eikä jano yllätä. Hieman naposteltavaakin löytyi parin suklaapaketin muodossa. Toinen niistä puuttuu kuvasta, koska olin sen jo avannut ja nautiskelin kahvin kera jouluvalojen hämyssä.

Joulusydän on ripustettu muun valosarjan kanssa verhojeni jatkeeksi. Siellä se pääni yläpuolella killuu ja hohtaa kun nautin olostani sohvalla. Erinomaista laatua, sillä sähkömötikkä ei juurikaan kuumene vaikka on lähes tauotta ollut päällä sytyttämisestään asti. Jouluaaton jälkeen en bittimaailmaan ole edes vilkaissut vaan lepäillyt ja rentoutunut kirjojen, musiikin ja elokuvien kera. Nukkunut kun nukuttaa ja valvonut kun valvottaa. Sen verran olen ruokahaluani nostanut, että päivän lenkin olen vaihtelevassa säässä kävellyt ja taijia korttelipihallamme harjoitellut.

Joulukortteja omin käsin

Tämän vuoden joulukorteissa kierrätettiin viime vuoden kortteja. Suurin osa on tullut töihin, mutta osa on tullut kotiinkin. Kauneimmat ja hauskimmat olen aitona hamsterina laittanut albumiin. Eihän niitä raaski rikkoa. Käsityökortit etenkin ovat erinomaisia taidon näytteitä kekseliäisyydestä ja sorminäppäryydestä. Tämän verran jäi ylitse ja niitä olen käyttänyt pakettikortteina.

No jaa, valokuvina ovat hieman pienemmässä koossa, mutta samaan kuvaan mahtuu enemmän.

En ostanut uusia korttipohjia vaan käytin vanhat pois. Ei taida olla ihan perinteisiä jouluvärejä, mutta ainakin tänä vuonna voi valita lähetykset vastaanottajien suosikkivärein perusteella.

Sattui olemaan iso pinkka kauden muotiväriä varastossa. Tänä vuonna tein 70 korttia, joista postin mukana lähti vajaa 60 (muutama jouluinen kirjekuori jäi ensi vuodeksi) ja loput pakettien liitteinä tai siirtyvät kädestä käteen. Ensi vuonna on jälleen valokuvan vuoro. Napinointi kielletty ;)

Joulukorttitaidetta

Tänä vuonna on ollut vaikeaa valita suosikkikorttia. Kaikki ovat olleet jollain tavalla erkoisia. Tänään tämä kortti ehkä nauratti kaikkein eniten, ehdottomasti hyvän tuulisin.

Käsityökorttajakin putkahtelee melkein joka päivä. Tänään tuli kuusipuu erikoisen joulukoristeen kera (sen saa varmaan irti ja toisaalle roikkumaan) ja eilen vaaleanpunainen tähtinauha.

Joulutervehdys

Hyvää Joulua! Moni näyttää lähtevän jo tänään joulun viettoon, joten tässä tervehdys hieman etuajassa. Skannaus näyttää litistävän hieman kortin tunnelmaa. Jos ehtisin illalla valokuvata muutaman vielä kotona olevan kortin....

Lumiukot

Löysin Idänhelmestä nämä pikkuruiset lumiukkohelmet. Heti nähdessäni ne tiesin, että kuljettajani tyttärineen kaipaavat tällaista piristystä korviinsa joulun odotukseen. Heittäkää lanttia kumpi käyttää niitä ensin ; )

Lumikukkia

Lauantaina oli upea ulkoiluilma.

Aamutreenien lisäksi kävelin pitkin poikin puistoja ja kuvailin lumikuorrutteista luontoa.

Luonto on mykistävän kaunis. Ei uskoisi ellei näkisi, mitä kaikkea tuuli ja vesi eri olomuodoissaan saa aikaiseksi.

Valon päivä

Tänään nautin sydämeni pohjasta auringon valosta. Pitkän pimeän kauden jälkeen se loisti häikäisevän kirkkaana. Yrityslippumme toimii erinomaisena tuulimittarina työpöytäni ääreen. Tänään se valui levollisesti sinisenä virtana pitkin tankoa alaspäin. Matkustin Ruoholahteen metrolla ja kävelin loppumatkan sen sijaan, että olisin hypännyt bussin kyytiin ja ajellut lähes portilta portille. Vain kamera puuttui, tosin sen kanssa olisi jäätyneet hyppysetkin. Katsotaan, jos se mahtuisi huomenna reppuun, vaikka kannettavaa on yllin kyllin ilmankin. Tonttukeikka tiedossa: tipe tipe tip tap! Metallikukat ovat löytäneet omat korvansa pikkujouluhuumassa. Vielä yhdet korut pitäisi tempaista tänään huomiseen säkkiin. Aivonystyrät ovat kovilla, mitähän uutta sitä vielä keksisi.

Päivän teemat

LUMI
Lunta on tuprutellut isoina nenäliinoina pitkin päivää. Luonto alkaa näyttää sellaiselta kuin sen talvisin pitääkin näyttää. Maisema on narskuvaa pumpulia ja puilla hattaraviitta päällä. Illallakin on valoisampaa kävellä kun lumi heijastaa valon takaisin kun taas asfaltti imee kaiken valon sisuksiinsa.Tämä kuva edelliseltä lumisateelta.

LIILA - VIOLETTI - PURPPURA
Näitä kuulemma pitää saada lisää ... siis tämän värisävyn korvakoruja. Sitä on sitten tänään haettu Idänhelmen kaupasta. Muutama viininpunainen pallerokin siirtyi valikoimiin. Ihan kaikkea ihanoita en voinut hamstrata kun kukkarosta muuten putoaa pohja pois. Taisi siinä valikoimaan tutustuessa muutama tunti aikaa vierähtää kun kumpikaan meistä ei ole ihan hiljaisemmasta kastista. Kuvan helmet on Elmasta, jossa uusi kauppias oli esittelemässä valikoimaansa: Helmien talo.

OSOITTEET: Minusta on kehittymässä uusi kävelevä muistipankki suvun keskuuteen. Viikon kysytyin osoite sijaitsee Skånessa. Toiselle sijalle nousee sitten muuttolintujen talvipesäpuu.

Joulutorttu

Postitonttu toi tällaisen hienon kortin tänään. Muitakin tonttuja on ollut liikkeellä. Oudon mallisia ja salaperäisiä paketteja putkahtelee vähän sieltä sun täältä. Esittelen niitä sitten aaton jälkeen. Luulin olleeni erityisen tuhma ja äkäinen noita-akka tänä vuonna, mutta ehkä olen väärässä.

Kuurankukkia

Heräsin viime yönä painajaisestani, jossa vesitornadot jahtasivat minua kaatuvan kuusen kanssa, siihen, että minulla oli tolkuttoman kuuma. Luulin, että olin tulossa kipeäksi kun eilen nivelet olivat eri mieltä kanssani ja mittasin kuumekäyräni. Tulos 35.7 astetta. Eikä uni tullut sitten millään enää uudestaan silmääni, joten rupesin lukemaan kirjaa kunnes kello hälytti. Katselin olkkarin ikkunasta ilman prillejä, että onpas synkkä päivä taas tulossa. Aamutoimien jälkeen puin ylleni edelleen hellettä ihmetellen. Kävin toteamassa aamun pakkaslukemat ja yllätyin kun näin sisälämpötilan kivunneet rapiat yli 26 asteen. Samalla vilkaisin ulos ja näin ikkunasta pelkkää kuuraa. Tarkemman tutkimuksen jälkeen katselin pienois kasvihuonettani ikkunaklasien välissä. Lämmin ilma nousi ylös, törmäsi ikkunakarmiin pisaroituen vedeksi ja valuen kylmää ikkunaa pitkin alas muodostaen alakarmiin jääkerroksen. Valtakunta auton skraapasta ja hiusten kuivaimesta. Kumpaakaan ei huushollissani ole, joten tyydyin pyyhkimään liinoilla kosteuden pois kun avasin huoneistoni lämmön ikkunan ulkopinnalle ja jää alkaessa sulaa. Illalla tarkistaessani tilanteen ikkuna oli alhaalta huurussa, mutta jäätä ei tällä kertaa ollut, tosin käänsin huoneistotermostaatteja hieman alemmaksi, joten sisäilmakin on vain 21,5 astetta. Huomasin aamulla taloa kierrellessäni muitakin ikkunoita, jotka olivat reagoinneet samoin. Kaikki ikkunat olivat ulkoseinällä samaan tapaan kuin päätyikkunani. Taloyhtiöllä on hienot automaattiset vehkeet, jonka anturit reagoivat kylmään ja kuumaan säädelleen talon lämpötilaa. Sain syksyllä tietää, että uusi pj. ei ole kiinnostunut tekniikasta vaan on määrännyt huoltomiehen nostamaan ja laskemaan lämpötilaa säiden mukaan. Ensimmäisen vuoden säätöjä lukuun ottamatta ei ongelmia ole ollut, jahka älysimme sulkea kaikki ikkunat kunnolla. Tietysti lämmityksessä on pieni viive kumpaankin suuntaan, mutta sehän on ihan normaalia. Ei tämömöinen kolossi hetkessä lämpene, onhan se tuolla töissäkin huomattu, että jos pakkasella talo on minimi lämmöllä viikonlopun, saattaa maanantai aamuna olla hieman viileämpää. Anturit ovat herkkiä laitteita. Toivottavasti ne eivät ota nokkiinsa kun niitä alvariinsa kropeloidaan. Talon tekniikkaan tutustuneilla taloyhtiön hallituksen ensimmäisillä edustajilla on arvokasta tietoa. He ovat yrittäneet siirtää tietoa eteenpäin, mutta nuori mies ei suostu ottamaan ohjeita vanhemmalta naiselta. Taas törmätään näihin ikivanhoihin asenteisiin.

Jäämaa

Nämä jäiset kissansilmähelmet ovat saavuttaneet kantavat korvansa kauan sitten. Kuuluvat Kiinan tuliaisten helmiin ja sopivat tämän päivän teemaan kun Siperian jäiset sormet kurkottelevat kauas Euroopan etelä osiin asti. Mitä lie mittari Epsanjassa todellisuudessa näyttänyt kun keskellä maata näytti ennusteen mukaan olevan vain pari kolme astetta. Terveisiä vain muuttolinnulle, täällä on vielä kylmempää (-13) ja joka kerran mittaria vilkaistaessa näyttäisi olevan pari astetta enemmän. Jos niveliin on luottaminen, jotain tupruttaa taivaalta huomennakin enemmän tai vähemmän.... todennäköisemmin enemmän, koska taijitunnilla piti miettiä, miten saranoitaan käyttää. Joulutontut ovat olleen jo liikkeellä sekä kukkasin että paketein. Nyt vain pohdin minne ripustaisin sydämelliset valot. Kiitos tontuille!

Parveke

Lupasivat sen verran kipakoita pakkasia, että kannoin tämän maksaruohon sisään jatkamaan kukkimista. Sen verran kylmää on jo ollut, että osa lehdistä on kellastunut ja pudonnut, mutta osa on edelleen oman värisensä. Muistelen, että tämä talvehti viime talvenkin ruokapöytäni ikkunan puoleisessa päässä.

Suojasin ja eristin samalla ompun ja ruusun ruukut. Kopistelin ompun runkoa, jolloin se pudotteli loputkin viime kesän lehdistä, mutta leudon syysajan uudet lehdet tarrasivat vielä runkoon kiinni sitkeästi. Ruusu taistelee kylmää vastaan. Suurin osa lehdistä on yhä kokonaan vihreitä, vaikka alemmilta oksilta löytyikin kellertäviä lehtiä.

Koko iltapäivän on hiljaa hissutellen pudotellut taivallta valkoista. Suurin osa katoista on peittynyt valkoiseen väriin. Kolmen aikaan oli jo kauniin vaalean sinistä. Mittari on lasketellut melkoisen nopeasti nollasta alaspäin. Kymppi lähestyy uhkaavasti.

Kiinalainen päivä

Korviksissa käytetty kiinalaisia helmiä. Kuvio keskellä muistuttaa kovasti kuusen oksaa, joten pikkujoululahjaksi menivät nämäkin.

Yhteiset Qigong harjoitukset seuran jäsenien ja yleisön kanssa mestari Lün johdolla.

Menovinkki lauantaiksi

Baji ry. järjestää perinteisten kiinalaisten lajien esittelypäivän mestarimme Lü Baochunin johdolla. Tapahtumassa mm. näytöksiä (Baji, Qigong, Taiji, Xingyi, Bagua), lajikokeiluja, keskustelua, teetä ja naposteltavaa. Kaikki ovat tervetulleita! Vapaa pääsy.

Aika: 12.12.2009 klo 14:30 - 17:30

Paikka: Saksalainen koulu, Malminkatu 14, 3.krs

Taivaan värit

Nämä rengasmaiset helmet tulivat samassa pussissa tietyn värisiä helmiä metsästessäni. Niitä, joita ei yksin saanut ja kylkiäisenä tuli jotain muuta. Ne ovat kierähtäneet pusseineen eteeni joka kerran kun avaan laatikon. En vain keksinyt niille mitään käyttöä. Erään kerran jälkeen käteeni jäi pätkä sinistä pyöreää nahkanauhaa ja yksi ylimääräinen lamppuhelmi. Nahkanauha on sen verran paksu, ettei helmet lötkötä mihin suuntaan sattuu ja korun olomuoto on tukeva ja napakka. Nauhanpäitäkin löytyi sopiva määrä. Valon osuessa helmiin oikeasta suunnasta, on hehku yhtä kylmän viileä kuin taivas Keltaisilla vuorilla. Tuota lohkaretta on pari vuotta sitten ihailta joltain toiselta kukkulalta. Ilta- ja aamuruskon värien kirjo oli huumaava. Kukaan ei varmaan ylläty, että koru jäi omaan käyttöön.

Talvi tuloo

Säätietilijät ovat luvanneet siperialaista kylmyyttä ensi viikoksi myös tänne Etelä-Suomeen. Sadepisarat varmaan tippuvat taivaalta valkoiseen takkii kiedottuna. Näinköhän sitä saisi lisää kivoja lumikuorrutettuja kuvia ympäristöstä? Kaivelenpa villapaidat esiin vaatekomeron pohjalta. Niille löytyy varmaan käyttöä ensi viikon vipellyksessä.

Hortonomin tuliaiset

Kastelin kukkia erään matkalaisen puolesta kuukauden verran. Tuliaispaketista löytyi kaunis pikkupyyhe juuri oikealla kirjaimella varustettuna. Joulupukkikorvakorut muuntautuivat taas kahdeksi riipukseksi. Viimeisenä löytyi joka joulutontun ehdoton koriste: kaulaketju varustettuna monella pikkuisella helisevällä tiu´ulla. Nämä helisevät aatonaaton kierroksella. Kiitos!

Naurun paikka

(Kuva saksittu Kirkko ja kaupunki lehden kesänumerosta).

1. Nukahdin aamupesun jälkeen sukkalaatikon ääreen ja heräsin kun löin otsani sen kylkeen.
2. Söin kalakeittoni haarukalla. Huomasin kun liemi pakeni värkistä ennen mölyaukkoa.
3. Loppunutta ei oltu edes tehty. Ei ihme, ettei missään tunnistettu.
4. Mikä päivä tänään on? Osa harrasteista on jäänyt joululomalle. Odotan kalenterin kertovan, mitä pitää tehdä ja teen vielä yhden asian pois ennen kuin ...
5. Kun HS koirablogin pieni valkoinen koira on kiukkuinen muurahaisille, jotka ovat kaapanneet sen aarteen.
6. Ihan muuten vain omalle sisäiselle hölmölle "Pavlovin koiralleni".
7. Iltaharjoitukseni siirtyi omalle pihalle, joka oli yleistä puistoa rauhattomampi paikka, mm. kolme taksia kävi kääntymässä ja sokaisemassa minut tunnin aikana.

Kiinalainen tiikeri

Viime lauantain vietettiin kiinalaista iltaa kaikkien Kiinan kurssilaisten kanssa. Koska tasapainoni on ollut normaali eikä korvatkaan soinneet liian lujaa, ei ruoka ollut liian suolaista. Mutta chiliä oli reilusti, jos erehtyi puraisemaan punaista papua, minkä jälkeen kaikki maistui samalta jonkun tovin. Onneksi riisiä riitti tasapainottamaan kieleni liekkimerta. Dong Bei Hu on erikoistunut Koillis-Kiinan, Pekingin ja Sichuanin ruokiin. Menu ja lounaslista on luettavissa etukäteen pdf-tiedostona. Ravintola on ennen sijainnut Töölössä Museokadulla. Nyt se on houkuttelevasti sijoittanut itsensä Hobboks- kirjakaupan naapuriin.

Lepopäivä

Sunnuntaista on kehittynyt vuosien saatossa lepopäiväni. Silloin teen mitä huvittaa tai oikeammin en tee mitään. Olen vaan ja möllötän. Tänään se on tarkoittanut nokosia ja kokovartaloistunnassa lukemista. Usein sunnuntaisin istun sängyllä poikittain jalat tyynyillä tuettuna lankalaatikon päälle ja surffaan blogeissa. Tänään en ehtinyt niin pitkälle.

Jos olen sitoutunut viikonlopuksi jonnekin, yritän silti tulla aina sunnuntaisin kotiin jos mahdollista kahdeksaksi. Talvisin en enää kurkkaa ovestani ulos iltaisin, mutta valon vuoden aikaan saatan tehdä vielä kävelylenkin. Sunnuntai-illat ovat viimeinen rauhoittumisen nurkkaus ennen seuraavaa viikkoa, jolloin mahanalus on täynnä jalkoja ja nenä näyttää niin moneen suuntaan.

Ylemmät rannekorut ovat ompeluharjoitelmia, joista Puolan liput värit menivät ystävälle koekäyttöön ja alin meni nimipäivälahjaksi samaan suuntaan. Samanlaisia olen esitellyt aikaisemminkin eri sävyisinä: sininen ja keltainen muunnos.

Harppukitaristi

Olin tänään Helsingin kulttuurikeskus Caisassa kuuntelemassa Jason Carterin konserttia. Huumoripitoisen jutustelun lomassa hän soitti omia sävellyksiään harppukitaralla ja tavallisella kitaralla iranilaista musiikkia. Kerrankin sellainen konsertti, jota voi kuunnella paljain korvin ilman tulppia, vaikka sähköä käytettiinkin oivallisesti apuvälineenä. Suljin silmäni soitannan ajaksi, rentouduin ja annoin sävelten viedä. Levynkin ostin. Sunnuntaina nautin itsenäisyyspäivästä lyhdyn valossa, kuumaa glögiä, Leivon suklaakauralastuja mutustellen ja erinomaista musiikkia kuunnellen. Levyltä löytyy erinomaisen kaunis sovitus Finlandiahymnistä.

Minttusuklaa

Ihailin tänään Töölönlahden yllä herkullisen appelsiinin keltaista mahtavan isoa täysikuuta. Linja-auton liikkuessa pohjoiseen kuu kumotti Linnanmäen maailmanpyörän keskiöstä lamppujen joukosta. Siitä olisi tullut mielenkiintoinen kuva, jos olisi ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan kameran kanssa. Oranssi kiekko jäi talojen taakse ja söin repussani olleen viimeisen mandariinin kuun kunniaksi.
Kehä kolmosen ulkopuolella kuu tupsahti taas näkyviin peltoaukeaman yläpuolelle. Se oli kutistunut ilman pakastuessa ja kiillottanut pintansa hehkuvan hopeiseksi hymyileväksi naamaksi. Hengitysilma huurtui pakkasessa. Metrosillalla meren päällä hohtava hopeanappi paukutteli pakkashenkseleitään, vaikka ranteeni ilmoitteli pilvipeiton kohta peittävän sen tyytyväisen naaman.

Jostain syystä mieleni teki minttusuklaata. Soijamaitokaakaota olisi ollut kotona tarjolla, mutta nyt etsin minttusuklaata kaupasta. Monta pakettia sai tylyn tuomion ja kieräytin takaisin hyllyyn, mutta viimein löysin etsimäni: Pandan minttusuklaalevyn. Nam! Kotona lämmintä kahvia ja suklaata. Ikä tuo kummallisia asioita eteen. Ennen vanhaan olisin pistänyt koko paketin kerralla napaani, mutta nykyään puolet jäi seuraavaan kertaan. Ehkä huomenna tai ehkä jouluna tai ensi vuonna, kuka tietää, milloin minttusuklaa saa aivoni sekaisin.

Riipukset ovat nimipäivälahjoja: ylempänä krysokolla, alempana kukan muotoinen helmiäishelmi ja lisänä särmikkäitä lasihelmiä.

Kootut kiinnostuksen kohteet

Yhteenveto tärkeimmistä harrastuksista tai mielenkiinnon kohteista.

Lyhyesti ja ytimekkäästi muutamalla valokuvalla.

Ei varmaankaan ole vaikea arvata?

Pikkujoulun tähdet

Nämä punaiset tähdet tuikkivat ja tanssivat ystäväni korvissa tänä jouluna.