Unikeonpäivä

Unikeko unohti unikeonpäivän ja siihen liittyvät nimipäivälahjukset. Ups! Äkkiä värikysely kehiin ja kokoamaan jotain ruskeaa, valkoista ja turkoosia.

Rannekoruun on laitettu turkoosivärjättyä howliittia ja jadea, valkoista marmoria, kuukiveä ja dalmatialaisia. Ruskeaa edustavat savukvartsi nugetit, tiikerinsilmät ja suklaan väriset obsidiaanit.

Savukvartsikuutiot ja vuorikristallirondellit, yhdistelmä, joka saa minut aina harkitsemaan ylimääräisiä reikiä korviini, mutta toistaiseksi olen siltä viettelykseltä selvinnyt.

Helmiäisestä tehtyjä korviksia eri sävyissä ja muodoissa. Molemmat tuovat tavalla tai toisella mieleeni intiaanit. Älkää kysykö miksi. En minä tiedä. Oudot mielleyhtymät Pocahontasiin.

Rannerenksuja

Mörökölli (vihreä) ja ipana (sininen) joutuivat näiden puu- ja lasihelmi rannekorujen prototyyppien koekäyttäjiksi.

Nämä putkimaiset lamppuhelmet ovat hakeneet muotoaan pitkään. Sopivan kokoisia helmikavereita odotellessa ne ovat vierailleet eri kokonaisuuksissa usein, mutta joutuneet aina uudelleen laatikkoon kunnes nuo taivaansiniset rondellit putkahtivat HelmiQ:n uutuuksiin. Nehän sopivat jäisten särmikkäiden kanssa yhteen kuin nakutettu.

Omenaiset särölasihelmet mansikoiden ja muiden kukkasten ja lehvien kanssa.

Inhokkilista

Ungernin ja Rosenin maalinnoitukset Loviisassa (ei kuulu listaan).

puudutuspiikki kitalakeen

homejuusto

väkivalta

tuishou

vaaleanpuanainen

tiskaaminen

aikaiset aamuherätykset

kännykkään kailottaminen julksisissa kulkuneuvoissa

"ihan sama"

chili

Muut ihmiset ymmärtävät paremmin toisen inhokin kun kohtaavat omansa.

Porvoo

Eräänä aurinkoisena lomapäivänä heinäkuussa vaeltelua Porvoon vanhassa kaupungissa. Marjapuuron punainen talo. Varsinainen piristys keltaisen, valkoisen ja sinisen keskellä.

Tosin kukapa ei pitäisi vanhoista puutaloista mukulakivikatujen varrella. Tuntuu kuin sukeltaisi sata vuotta ajassa taakse päin.

Tässä ajassa pysyy kiinni katselemalla autoja ja liikennemerkkejä sekä toteamalla historian havinan nostavan matkailijan kukkarosta liiat eurot evakkoon.

Nätti kukkateline. Näinköhän kulkupeli on joskus ollut alkuperäisessä käytössä vai onko se valmistettu ainoastaan kukkien ripustamiseen.

Hauska kyltti. Isäni marssitahti vei kaikkien ihanien kauppojen ohitse. Vierailumme kaupungissa olisi venähtänyt ja kukkarosta lähtenyt mehupullon korkkikin, jos olisin saanut jäädä katsomaan joka kaupan tuotoksia.

Korukukkia

Kukkaketo on pieni posliinisoikio, johon on kiinnitetty kukkakuva. Sen takapuolelle liimasin miehen kenkineen kattoon kiinnittävällä liimalla rintaneulan.

Punaisten kukkien toisinto valkoisen kirjavana.

Suuri sininen foliosydän avaimenperässä. Kuin iso nuppu, joka kätkee vielä sisäänsä salaisuuden.

Kulkuneuvot 1

Lomalla napsin kuvia erikoisista kulkupeleistä.

Porvoon vanhoilla kujilla sai maksua vastaan vanhanaikaista kyytiä.

Porvoon kirkon kupeeseen oli parkkeerattu iloisen värinen punainen museoauto. Suosittu kuvauspaikka lapsille ja lapsenmielisille.

Loviisassa parkkiruutuun oli pysäköity erikoisen näköinen prätkä.

Ruotsinpyhtäällä ravintolan seinälle oli nostettu vanha pyörä dekoraatioksi.

Mono vinossa?

Porvoossa kenkäkaupan alekorissa sievät kengät. Korko on sitä luokkaa, että meikäläinen menisi oitis nurin. Olen tottunut vähän toisenlaisiin tassuttimiin. Nämä kannukset vipattavat väärään suuntaan.

Tämä lenkkari etsi omistajaansa Riihimäen Prisman edustalla. Jossakin kulkee lenkkari-tuhkimus.

Helmi taiji

Korupiikit lopahtivat eräänä kauniina kesäiltana, joten nahkanauha sai korvata riipuksen piikin. Saajan harrastus ja lempivärit huomioitu.

Sinisen turkoosi bagua.

Mustavalkoinen yin yang helmi.

Turkoosin sini-kultainen sydän.

Kukan elon kaari

Tähän kuvaan sattui mukavasti nuppu, kukka ja kanta. Kaikki omalla tavallaan kauniita luomuksia. Pensaan nimi on päässyt unohtumaan. Muistaako joku muu?

Mustikkaa

Pilvenmetsästysretkelläni satuin istahtamaan tämän pensaan juurelle kalliolle kukkulalle matkatessani. Hieman tavallista vaivalloisemman polun kautta kulkee vähemmän ihmisä. Lounaisaurinko, joka paahtaa kämppäni saunamaiseen tunnelmaan, tuottaa herkullisen makuisia mustikoita. Kameran lisäksi en älynnyt ottaa mitään astiaksi sopivaa pussia mukaani, joten näiden mättäiden herkut värjäsivät käteni ja suuni sekä ravitsivat vatsaani. Nam!

Kuohuva taivas

Eilen

alkuillasta

taivas oli kovin mielenkiintoinen.

Kamera kaulaan ja kierrokselle merenrantaan.

Ravun korut

Koruissa vihreää aventuriinia, kristallia tai siemenhelmiä. Koruosat hopeaa.

Samaan sarjaan olen pohtimassa jatkoa. Nämä ovat menneet lahjoiksi pyöreiden merkkipäivien viettäjille.

Kantosienten valtakunta

Kesälomani retkien aikana eksyin pikaisesti kantosienten valtakuntaan.

Niitä kasvoi hämäläisessä kangasmaastossa.

Melkein joka kannon nokassa oli kivettynyt lakki.

Ympärillä upeaa jäkälävaahtoa.

Aamuinen metsä on kaunis. Kastepisarat kimaltelivat auringonsäteissä kuin timantit.

Kukkaniitty kaulaan

Alennusmyynnistä bongasin nämä kivat korvikset. Niitä ylimääräisiä reikiä ei ole hommattu vieläkään, joten korua piti vähän parannella. Samana iltana lattapihdeillä nipistin koukun pois ja lisäsin yhden renkaan ja papukaijalukon. Nips naps ja koru muuttui paremmaks. Nyt on pohdin, mitä kivaa saan kehiteltyä toisesta korviksesta ;)

Erilainen graffitti

Töölönlahden valaisinpylväästä löysin neulegraffitin. Kirkkaat raidat mustassa pylväässä loistivat ilta-auringossa pitkälle. Erinomainen tapa koristella kaupunkia ja ottaa kantaa ympäristötaiteeseen. Mieluummin näitä kuin töhrytägejä.

Avasin koneeni uudelleen kun en saanut unta. Ei ihme. Lämpötila on taas kohonnut liki kolmeenkymmeneen asteeseen eikä ilma kulje mihinkään suuntaan. Kaikki luukut ovat levällään ja tuuletin surisee läkähtyäkseen. YleTeemalta tuli tänään juuri asiaan liittyvä ohjelma, josta näin vain pari viimeistä minuuttia. Käyn kastelemassa pyyheliinan, jonka alle käperryn lepäämään. Ehkä se uni tulee sittenkin.

Valokuvaus

Valokuvauksen hauskuus on kovin osuvasti kuvattu tässä sarjakuvassa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, kertoo vanha sanonta. Mutta onko puoliksi suunniteltu hyvin tehty tai puoliksi tehty hyvin suunniteltu? Ei ikinä tiedä, mitä ruudulta näkyy. Aina tulee yllätyksiä vastaan.

Leijaillen

Oma kuva helleviikolta. Menokenkä vaivasi lomalla ja sehän tietysti tarkoitti hiljaisuutta täällä. Etelä-Suomea on taivallettu ja ihasteltu. Niistä sitten lisää myöhemmin.

Tämä avaimenperäkoru on koottu tajunnanvirralla. Iso kolikko on odottanut pitkään sopivaa virtausta. Se muistuttaa pientä leijaa ja samalla tajunnanvirralla löytyi uusi omistajakin tai ehkä molemmat virrat olivat kietoutuneet samaan säikeeseen. Kaikkiea ei vaan hoksaa heti yhdellä hipaisulla.

IsoHupi

Perjantaina oli vakiintuneen vierailuohjelman mukainen hupipäivä Linnanmäellä. Aamupäivällä satoi rankkoja vesikuuroja. Taivas oli jonkun aikaa pilvessä ja ilma viileä ensihuvituksissakin. Se ei haitannut menoa laisinkaan, sillä jonot olivat mukavan lyhyitä lähes joka rytkyttimeen. Viimeiset kuusi tuntia aurinko paistoi ja lämpömittari kohosi t-paita lukemiin. Suosituimmat vitkuttimet tänäkin vuonna olivat mustekala, sateenkaari ja vuoristorata. Ketään ei pakotettu minnekään, vaikka melkein kaikki laitteet tulivat testatuiksi. Ipana ja Mörökölli nauttivat Hurjakurun viilentävästä vesimaailmasta, jolloin minä kävin huvittamassa itseäni Kieputtimessa ja Kirnussa, joihin he taas eivät halunneet tulla.

Me vaivaiset emme halunneet mennä Rakettiin, mutta nautimme pehmoisimmista töyssyistä hypyttimessä. Jonottaessa nautti lähes yhtä paljon kuin pehmeistä pompuistakin. Eräs pienen pieni tyttö löysi itsestään seikkailjan ja ilmoitti äidilleen tomerasti haluavansa siihen uudestaan, vaikkei ikää ollut paljon ja puheestakin jäi osa kirjaimista matkalle. Ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen, mutta kameraa en ottanut mukaan ollenkaan (kännyn kameralla on kuvat otettu).

Energiatankkausta piti tietysti harrastaa kun suurimman osan päivästä olimme tolpillamme ja kävelimme kilometrikaupalla ristiin rastiin aluetta. Lintsi Burger on riistoravintoiden ykkönen, vaikka varat menevätkin hyvään tarkoitukseen. Kaikki annokset ovat kutistuneet viime vuodesta. Plussaa siitä, että Ipanalle löytyi kasvisateria tänä vuonna. Viimeiset vuodet olemme jakaneet aterian siten, että Ipana on nauttinut ranskalaiset ja kokisen, jolloin minulle jää hampurilainen ja erikseen ostettu kahvi.