Oranssia ranteessa

Tuliakaattia, howliittia ja muutama aurinkokivi kuminauhassa.

Muovisia meripihkajäljitelmiä ja pieniä harmaita mattatuubeja joustolangassa.

Molemmista on tullut mielikorujani. Alempi on työssä kesäkoru parhaimmillaan: kevyt ja lähes huomaamaton kynää käyttäessä ;)

Patteripupu

Kirjoittaminen ja valokuvien selailu on vaarallista puuhaa. Se vie ajan tajun. Vasta äskenhän nousin ylös ja tiuku näytti puolta kymmentä. Miten nyt sitten voidaan olla jo maanantai aamussa? Kohta vuorokausi mennyt ihan huomaamatta. En varmaan olisi tajunnut vieläkään mitään, ellei suolenpätkäni olisi aloittaneet kurnutuskuoroa. Keitin aamukahvia ja paahdoin muutaman leivän palasen. Yhdistelmä, joka herättää muut ja nukuttaa minut. Herätyskello soi äsken (viritetty lauantaiksi) ja minulle se on aikamerkki mennä nokosille. ZZZZ!

Pyöryköitä Kiinasta

Kiinasta tuotiin upeita helmiä tuliaisiksi. Suurin osa oli rannekoruina, mutta saatesanoina sain kehoituksen purkaa ne ja tehdä jotain uutta kaunista. Sormia syyhyää, mutta ipanat tulevat kylään ja heidän pitäisi mahtua muutamaksi yöksi pipanaboxiin, joten kokoan helmet hyllyyn odottamaan, koska sopivien parien löytämiseksi pitää lattialle kumota erinäinen määrä muutakin tavaraa. Helmet ovat isoja, myös reijät ovat isoja, ja mahdollistavat nyörikorujen teon. Ajatukset vilistävät tuhatta ja sataa. Täytyykin kirjoitella niitä ylös ettei unohdu.

Yhden niistä halusin säilyttää kuitenkin rannekoruna. Ilta-auringon viimeiset säteet välkehtivät fluoriittihelmissä ja auttoivat lopullisessa päätöksen teossa.

Isoja turkooseja kissansilmiä, vaaleanpunaisia ja valkoisia kimaltavia lasihelmiä sekä pussillinen foliolasisydämiä Muranon tapaan (luki saatelapussa).

Isoja ruusukvartsipalloja ja rannekoruna tosi painava, joten siitä voisi kehitellä korusetin tai pari. Pitkään pohdin rapumaisen onnenkiven aventuriinien kohtaloa fluoriittien kanssa, mutta nämä pallukat edesauttavat muutaman pitkään pohdinnoissa olleen lahjan toteuttamisen, joten leikkasin nauhan poikki. Kolmas nauha näyttää fancy jaspikselta. KIITOS Ilopillerille !!!

Pala taivasta

Kaivelin tiedostoista esiin kevään ja kesän herkullisimmat taivaskuvat ennen kuin arkistoin ne ulkoiselle kovalevylle odottamaan seuraavaa käyttökohdetta.

Töölönlahati toukokuussa ja aivan ihanan muhkeat poutapilvilampaat.

Sama paikka Linnanmäen suunnasta.

Aurinko laskee Itä-Helsingissä.

Toisena iltana Vartiokylän lahden näkymiä.

Ukkospilvi Puotilan yllä.

Vartiokylän lahti ensimmäisenä hellepäivänä talvisen alkukesän jälkeen.

Vartiokylän lahden pohjukassa kaislikko lainehtii tuulessa ja vesi välkehtii häikäisevästi niiden lomasta.

Ruusun aika

Ruusu tänään salamavalolla ja ilman.

Parvekeruusu

Kukapa uskoisi, että Hyvinkään Lidlistä ostamastani kahden euron kikkuraisesta alennnustaimesta kasvaisi parissa vuodessa korkea ja uskomattoman kauniin ison ruusun joka vuosi tuottava kasvi. Heti ensimmäisenä kesänä sain nauttia pienestä ja sievästä ruususta, jonka valkoinen väri vaihtuu jännään vaalean persikkaan kukan sisäosiin päin. Varta se on lykännyt puoli metriä joka kasvukaudella ja joka vuosi kukka on entistä isompi. Menee pian omenapuuni ohitse.

Taijin mysteerit

Nanasta löytyi bagua helmet, joista tietysti tein pari riipusta ja korvakorut.

Taiji on kuin musta aukko. Harjoitukset menevät hyvin, mutta tuntemukset ovat yhtä mielenkiintoisia kuin kosmiset fraktaalit ja yhtä selittämättömiä. Vetää sanattomaksi ja mietteliääksi kun ei pysty sanoin kuvaamaan, miltä kropassa tuntuu. Usein sitä kuin vetäisi pesukoneesta juuri pestyn puseron jä kääntää sen oikein päin ennenkuin ripustaa narulle kuivumaan.

Parvekenäkymiä

Menin parvekkeelleni ottamaan kuvaa ruusustani, jonka nuppu on avautumassa. Satuin vilkaisemaan ulos ja taivalla oli vaaleanpunertavan oransseja raitoja. Kameran linssi muutti värit vielä syvemmäksi. En voinnut kuin ihailla lopputulosta.

Muisti

Aina ei kaikki sanonnat päde: minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Muisti on ihmeellinen asia. Jos jotakin tietoa ei käytä, se painuu jonnekin lokeroon unholaan. Etsin ystävälleni netistä ohjeita tietyistä lapsuuden ajan korttipeleistä, joita pelasimme yhtenään eräänä kesänä joitakin vuosikymmeniä sitten enkä millään saanut mieleeni pelien kulkuja. Jopa Mustan maijan säännöt olivat kadonneet, vaikka pelasin sitä aina tätini luona vieraillessani vielä muutama vuosi takaperin. Onneksi nykyään kaikki löytyy netistä. Sekä wikistä että korttipelit.net kokosin säännöt kaivattuihin peleihin.

Sama ongelma näyttää olevan Chen tyylin taijin 48 liikesarjan kanssa kun jouduin polveni vuoksi muuttamaan sarjan itselleni sopivaksi. Nyt täytyy sitten opetella kaikki uudelleen, mutta mustia aukkoja on jokseenkin monta. Ryhmäharjoittelu menee plörinäksi kun ajatukseni kulkee liian hitaasti eikä raatomuisti toimi normaalisti. Yksin tehdessäni saan melkein kaikki liikkeet menemään jokseenkin vähän sinne suuntaan kuin niiden pitäisi mennä, mutta joissakin kohdissa liikesarja täytyy ravistella ulos sekä nupista että sen jatkeesta kitkuttamalla liikkeitä edestakaisin. Kaipa se lutviutuu ajan kanssa.

Vihreä

Vihreitä rannekoruja, joista osa on jo toisissa käsissä.

Kesän vihreä verho

Sunnuntain posteljooni kävelyreissun satoa.

Sinä lähetät kesälle kortin

jossa toivot kauniinat ilmoja.

Kertoo Risto Rasa runossaan.

Auringon lämpöä tuliaiseksi toivoin

ja sitä myös sain. Kiitos!

Sininen

Tilasin Kiinasta tuliaisiksi lämmintä ilmaa ja auringonpaistetta.

Nämä kaksi menivät lahjaksi.

Kaulakoru meni prinsessalle puvun somisteeksi näytelmään.

Nämä ovat osittain kodittomia, mutta tuskin enää kauan.

Ötökät

Sateen jälkeen parin tunnin kävelyreissullani metsästin kimmeltäviä sadepisaroita.

Muutama hyönteinen tunki kukan ja objektiivin väliin vaativasti pöristen.

Etanat hoksasin ihan vahingossa.

Vesitimantit

Auringon säteet

saivat nämä pisarat

hohtamaan kuin timantit.

Sadepisarat

Puolen päivän aikaan,

satoi tosi rankasti,

mutta sateen jälkeen ...

löytyi lehdiltä ihanat pisarat.

Salaattia

Joskus salaattikin voi olla kukkamaisen kaunis. Ei millään olisi hennonnut syödä pois.

Muovihelmien trikolori

Pienessä rasiassa oli monenlaisia muitakin helmiä, mutta tähän väriyhdistelmään ihastuin välittömästi. Helmissä oli harmillisesti reijät maalattu umpeen, joten kesti vähän aikaa löytää kuopat ja tökkiä ne neulalla auki ennen käyttöä. Halusin ehdottomasti pujottaa ne kuminauhaan. Silloin sitä voi käyttää sekä kaulassa että kolminkertaisena ranteessa.

Yksittäiskappaleiden joukosta löytyi vielä iso korvakorupohja, johon pujottelin osan jäljelle jäänneistä helmistä. Vielä on muutama jäljellä. Mietintämyssyn alla on korvakorut.

Trikolori on yleensä lippu, mutta tässä tapauksessa kuvaa korujen värien määrää.

Sormus

Tästä piti tulla kaulakoru, mutta alkoi just ramaseen kun aloitin pikkuhelmien pujottelun, joten lyhensin sen sormukseksi. Onnistunut valinta. Se on kevyt eikä häiritse työntekoa. Kun teen vihreän vaihtoehdon, lyhennän muutamlla pikkuhelmellä pituutta. Ei se nytkään putoa, mutta tuntuu löyhältä ja häiritsee siksi tiedostamattomia ajatuksia.

Rispaantuneet tulppaanit

Tämän päivän jälkeen tulppaanit ovat niin räjähtäneen näköisiä, ettei niistä enää tee mieli ottaa kuvia. Aika pitkän aikaa tulppaanit kukkivatkin tänä vuonna. Aina kun yksi lajike luovutti, tuli toinen ehompi tilalle.

Harvemmin kuitenkaan pääsee katselemaan kukkia tästä vinkkelistä. Terälehdet olivat vielä viikko sitten kauniin värisiäkin. Tänään kukkapenkeissä törröttivät enää katkenneet varret.