Tänään ulkona tuoksui kesälle. Puistossa oli lämmintä ja pieni tuulenvire piti harjoittelijat vilpoisina. Harjoitteleminen oli hauskaa ja olo tuntui rennon leppoisalta. Siksi kai aikaa vierähtikin puistossa kolmisen tuntia yhden sijasta. Toivottavasti ihanteellinen olotila jatkuu. Happy!
Osallistuin tällä korulla Helmiinan ja Luminukan korukilpailuun. Se oli valmistunut muutama päivä aikaisemmin ja lähtenyt ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Korun nimen on ideoinnut lahjan saaja. Muut sopivat keväiset työt olin jo julkaissut blogissani. Kilpailuun osallistui 31 aivan uskomattoman upeaa työtä. Osallistuminen on jo sinänsä hauskaa vaikken kärki viisikkoon yltänytkään. Muita töitä voi ihailla linkin kautta.
Koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan puistossa tallustaessaan. Koska keli oli kesäisen lämmin ja tuuli kuin lehmän henkäys, otin kameran mukaani.
Jo kaukaa kuulin kellon kolinan ja pohdin minkälaiset kemut aiheuttavat moista lonksustusta.
Näillä nuorilla ei ollut tavanomaisia lemmikkejä narussa puiston vihreydestä nauttimassa. Kilttejä ja uteliaita tuntuivat olevan nämä maidontuottajat Finlandiatalon takapihalla. Moni muukin kamera räpsähteli ja lapislla oli hauskaa.
Kuvasin puiston tulppaaneita viime viikolla...
auringossa ...
ilta auringon kajossa ...
ja aamukasteessa.
Valkoiset tulppaanit kasvattivat ensimmäisenä varret ja nuput. Muut värit seuraavat perässä.
Moukarinheitto
Amerikkalaista jalkapalloa
Uimarenkaat (paljetteja ja fluoriittirondellit) 
Näin eilen metron ikkunasta rannalla pilkottavan jotain kellertävää. Vaikka taivas oli pilvinen ja ennusteli sadetta, ryntäsin rannalle kuvaamaan. En pitkään aikaan ole nähnyt missään Rentukoita. Nyt pikkuaurinkoja löytyi kuivalta rannalta monta mätästä. 
Simahdin ylenmääräisen liikunnan ja iltapalan jälkeen totaalisesti. Yökyöpeli nukkui kuin murmeli normaalien ihmisten tapaan kymppiuutisten jälkeen yhdeksän tunnin yöunet.
Hammaskeiju tarkisti tänään tekemänsä kaluston ja lätkäisi istunnoista kunnon laskun. Sillä olisi lentänyt ja asunut Kiinassa hyvän tovin tai tehnyt pari lyhyempää reissua. Snif!
Kävin hakemassa Sinellistä helmineuloja. Ne kun tuntuvat hajoavan käsiin tämän tästä. Kotona totesin, että myös korvakoukkuja olisi pitänyt ostaa. Nekin kun alvariinsa loppuvat. Lukkoja on kummasti vielä laatikossa tämän kuminauhaan pujottelun myötä.
Luin itseni metron pääteasemalle. Pohdin kävelläkö kotiin vai mennäkö tuubilla. Päätin matkustaa tuubilla koska pilvet olivat uhkaavan harmaat ja ilmassa tuoksui vesi. Lännen taivaalla pilvenrepaleiden välistä pilkotti aurinko, mutta kotipihani päällä ripotteli vettä. Onneksi ehdin kotiin ilman suihkua. 
Käytin muutaman helmeä lyhyemmän korupiikin näihin sydämiin. Kummatkin ovat pyörineet laatikossa pitkään. Käytin liimaa, joka pitää miehen kenkineen katossa eli dippasin piikit liimatuubin suulle, työnsin piikit sydämen reikiin ja jätin kuivumaan. Lisäsin myöhemmin hakaset ja renkaat. Toistaiseksi kirkkaan punaiset sydämet ovat roikkuneet vauhdissa mukana.
Koivun kyljessä silmä ja sen toisessa kyljessä parrakkaan miehen kasvot.
Hevonen parvekkeella Hakasalmen huvilassa liittyy ajankohtaiseen näyttelyyn: Varokaa mustalaisia.
Ilta-auringon leikittelyä uusissa lehdissä ja vanhoissa tupsuissa.
Muutama laukun tai muun asusteen koriste. Toinen menee reppuuni kiinalaisen pandan seuraksi ja toinen ystävälleni.
Riipuksessa savukvartsikuutioita ja vuorikristallirondelleja.
Parvekkeella asustavan pylväsomenapuuni kukkimistilanne. Muutama nuppu on vielä jäljellä pilvisen ja navakkatuulisen päivän jälkeen. Jos avaisin parvekkeeni lasituksen, muut kukat tuuli riepottelisi pitkin lasihuoneeni lattiaa. Muutaman päivän jälkeen terälehdet tippuvat alas pienestäkin kosketuksesta.
Sorsapariskunta käveli ohitseni. Rouva käveli suoraan nenäni eteen ja tapitti vähän aikaa silmiin, kääntyi sitten toiseen suuntaan kohti eväsretkeläisiä kun totesi, etten anna kameraani nokittavaksi. Herra käveli pari metriä rouvansa ja oikaisi lyhyemmälle reitille eikä edes vilkaissut minun suuntaani.
Lokki laskeutui veteen. Pari sekuntia aikaisemmalla reagoinnilla olisi saanut jännän lentokuvan.
Maanantaina ukkoskuuron seassa satoi rakeita. Kotitaloni pensaiden alle oli levitelty haketta ja raekasoja oli vielä eilen aamupäivälläkin varjoisissa paikoissa. Satuin vilkaisemaan maanantaina iltapäivällä myräkän jälkeen lämpömittaria ja hieraisin silmiäni pariinkin otteeseen. Lukema -0,1 astetta. Aika äkkiä se nousi vajaaseen kymmeneen ja siitä sitten vielä vähän ylöspäin. Ulkona reipastellessani oli vielä lämpimämpää ja meinasin läkähtyä kun vaatteet olin valinnut säätiedotuksen ja oman mittarini yhdistelmällä.
Hammaskeiju asensi eilen vasemman hampaan. Sitä mallailtiin ihan toiseen tapaan kuin edellisellä kerralla. Hiottiin ja sovitettiin moneen kertaan ennen kuin ilmoitin ettei tunnut missään. Tällä kerralla tuikattiin puudutuspiikki ikeneen. Ihan vähän vaan, että saadaan turvotus pois ja ihan vähän vaan se nipistelikin eikä levinnyt puoleen väliin naamataulua. Jos leukaluu meni ruttuun niin ei kummosemmin tuntunut miltään. Porkkanoita saa kuulemma rouskuttaa ihan vapaasti ja jos syö valkosipulia ensin, saa hampaat oranssin punaiseksi ainakin vähäksi aikaa. 
Nämä korut menivät autonkuljettajani tyttärelle. 
Jos pidän kaarnan ja rungon pinnan tutkistelusta, ihan yhtä jännää on katsella oksistojen käkkäräisä muotoja.
Kirkkaan sinisen taivaan ja oksien yhteistaide on lumoavaa.
Mutta flunssapöpön tavoin olen joitakin heistä tartuttanut samaan tautiin.
Toukokuun härkä sai sinisen narukorun kaulaan ja kumilankaisen rannekorun. 
Wappuaattona nimipäivää viettänyt kaksonen sai lempivärinsä mukaiset helmikorut. 
Lauantaina koristehedelmäpuun nupuista osa oli auennut vaikka aamu oli kylmä ja tuulinen. Tänään en siitä ohi mennyt ukkoskuuron aiheuttamien kommellusten vuoksi.
Puistossa ruusukkeet ja pitkät vihannat enteilevät kukkasia keskemmällä kesää.
Tältä näytti eilen illalla oma omenapuuni. Pumpulipuikko kädessäni hymistelin ja suristelin mehiläisen korvikkeena kukasta kukkaan. Vahinko, että oikeita pörriäisiä ei vielä eksy tänne räystäspääskykerrokseen vielä tähän aikaan keväästä.