sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Auringon kirjoma taivas

Ihailen jo toisena iltana peräkkäin kaunista auringonlaskua. Eilen taivaalla näkyi kaikki purppurakaaren värit tummasta hailakkaan. Tänään on vuorossa keltaisen ja oranssin eri sävyt. Kuvaa en ikävä kyllä tänäänkään saa näkyviin, koska verkko ongelmien vuoksi kuvat eivät lataudu bloggeriin ja picasaan. Kaikki nettiin suuntautuvat surffailut katkeavat tämän tästä ilman mitään syytä. Siksi en ole juurikaan sähköpostia lähetellyt. Tänään olen yrittänyt laittaa kaikki lupaukset matkaan, sillä läppäri lähtee huomenna huoltoon, jossa tsekkaavat, mikä tökkii vai onko punkki iskenyt suojauksista huolimatta. Jalka voi paremmin, vaikka onkin puolikuntoinen. Kävely sujuu ontuen joten kepukat ovat edelleen tukena kun en uskalla vielä koko painolla tukeutua polvilumpiooni. Narunpäät tippuvat itsekseen pois kuten luvattiin, mutta kutina on melko eläväistä edelleen. Paraneminen on juuri siinä vekkulissa vaiheessa, jolloin raaja ei ole enää tuskaisen kipeä (vieraan silmäyskin siihen suuntaan aristaa), mutta ei ole vielä niin terve, että pääsisi ulos kävelyttämään aivojaan kauniissa talvikelissä. Ei uskoisi, että pelkkä pöydän ääressä istuminen on näin raskasta. Ei muuta kuin kirja käteen ja sohvalle huilimaan. Jalka tyynykeon tukemaksi ja varpaat taivasta kohti aseteltuna. Hyvää uutta vuotta, jos ei bittitaivas sitä ennen aukene!

lauantai 27. joulukuuta 2008

Kutinaa ja surinaa

Tällä kertaa vain tekstipäivitys, sillä yhteys ei suostu lataamaan kuvia. Polveeni on muuttanut muurahaispesä. Siellä kutiaa koko ajan. Vasen jalkani on ollut oikean jalan sijaisraaputuspuuna etten revi reikiä auki ja sijoita muurahaisten lisäksi jotain muuta termiittiä sinne käymään. Suurimman osan joulusta olen viettänyt sohvalla istuen töllötintä katsellen tai lukien. Keppikävely sujuu jo oikein hyvin tosin ulos en ole päässyt koska pihapiiri on liukas. Vaikka seisominen sujuukin jo ilman tukea, olen aloittanut kävelyharjoitukset varovasti yhä pääasiassa keppeihin nojaten. Pari kertaa päivässä kierrän ympyrää olohuone, eteinen, keittiö, makuuhuone, olohuone. Muutaman askelen otan joka päivä ilman apuvälineitä. Muuten teen jalkaterän pyöritysharjoituksia ettei kasva juuret pepatista sohvaan. Taiji on jäänyt hengitysharjoituksiin ja lyhkäisiin mielikuvaharjoituksiin. Edetään pienin askelin ettei tule isoja vahinkoja ja uusia kipuja vanhojen tilalle.

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Joulutervehdys

Rauhallista Joulua kaikille lukijoille!

tiistai 23. joulukuuta 2008

Kiukkuinen polvi

Oikea polveni on kiukutellut jo pidempään. Olen sen niksauttanut useampaan otteeseen, mutta aina kävellyt ja ratsastanut sen terveeksi. Kesällä 07 nuljautin sen kahteen kertaan. Toisella kertaa niin pahasti, ettei se tervehtynytkään normaali liikunnalla ja piti mennä lääkäriin. Polvi todettiin naksuvaksi ja kuvissa näkyi pehmytkalvon ohentumaa. Lähete ortopedille, joka tuumasi, että ihmiset tulevat toimeen säryn kanssa, mutta jos haluan leikkausjonoon, niin hoitotakuu tuskin toteutuu. Silloin elettiin toukokuuta 08. Lokakuussa tuli HUSilta ilmoitus, että tähystysleikkauksia on ostettu yksityiseltä klinikalta ja saako nimeni tietoineen siirtää sinne. No tottahan toki. Implanttien takia jouduin 6 viikon karanssiin. Viime tiistain ajatusten kaaokseen löysin puhelimestani soittopyynnön. Keskiviikkona minulle tarjottiin peruutuspaikkaa eiliseen operaatioon ja suostuin koska sillä päivämäärällä tuli tuo 6 viikkoa täyteen. Täällä sitä nyt köpötellään kahden kepin kanssa vanhempien huushollissa. Isäni kävi lunastamassa minut leikkausosastolta ja toi kotiinsa joulua viettämään. Sairauslomaa on kolme viikkoa ja täällä saan olla niin kauan kuin huvittaa.

Eräs saman operaation kokenut kertoi, että kipu jäi leikkauspöydälle. Ainakin tänään kun kipulääkkeen vaikutus on poistunut ei kolota eikä kivistä mistään. Tähän mennesessä on ollut hyviä, huonoja ja erittäin huonoja päiviä. Hyvinä päivinä pystyi tekemään melkein mitä tahansa eikä tuntunut missään. Hyvin huonoina päivinä kaikki tuntui pahalta. Ei pystynyt istumaan paikallaan kovinkaan kauan, käveleminen sattui, paikallaan seisominen oli kaikkein kamalinta. Huolestuttavinta oli se, että nyt syksyn aikana särky alkoi kun meni nukkumaan. Tähän asti olen aina nukahtanut heti iskettyäni pääni tyynyyn ja jatkanut niin pitkään kunnes kello aamulla soi. Huonot päivät olivat tasaista jomotusta ja astumisen varomista. Taijitunnit ovat olleet melkoista tasapainottelua polven kanssa. Uteliaana odotan, miten nivelen alapinnan silottaminen vaikuttaa jatkossa tilanteeseen.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Avatut joululahjat

Kaaoksen torjunta on tänään jatkunut. Sen verran kävin vielä kaupoilla, että täydensin varastoani vessapaperilla (viimeinen rulla menossa), kahvipaketilla (purkinpohja näkyvissä) ja hammasharjakoneeseeni uudet harjat. Käytin tänään edellisen hapsottavan terän kylppärin siivoamiseen. Ei, en pessyt koko kylppäriä hammasharjalla, ainoastaan ne pienet rakoset, joihin muut pesuvälineet eivät yllä, mutta joihin aina jää kaikkea moskaa kiinni.Vielä kun kuivaa astiat, jotka eivät ole kuivuneet itsekseen kauppareissuni aikana, niin koti näyttää harvinaisen siistiltä (niitä kompromisseja lukuunottamatta). Sitten pakkaamaan matkakassia. Lähden vanhempieni huollettavaksi lomani ajaksi.

Kuulin ja näin, että näiden lahjojen saajat ovat pakettinsa avanneet heti sen saatuaan. Sydämellinen lamppuhelmi pinkin ja liilan värisessä "letkussa", jonka toisessa päässä on avaimenperäkoukku. Kiinalaista tekstiä en ymmärrä. Sattuipa vain olemaan kaunis tausta helmityölle.


Lämpimin värein tehty narukoru: foliosydän, särölasihelmiä ja punaisia 6/0 siemenhelmiä. Tähän koruun tein aiemmin syksyllä saman sävyisen rannekorun.

lauantai 20. joulukuuta 2008

Siivous

Ruuhkan hajoittamisen sääntö 3:
Ripottele kaartemumma uunipellil ja pelti vartiks uunihi 75 astesse.
Kastele vanh villasuk Tolul ja heit sukka sohva al.
Istu ja nauti: Talo tuoksu tuarel pullal ja juuri siivotul.
Kovin olisi mieli tehnyt kokeilla siivousta runoilijan tyyliin, mutta en uskonut, että Tolulta tuoksuva villasukka on tomukoirien mielestä vastustamaton ystävä. Suuri haaveeni on vetää sohvan alta sukan lisäksi kaikki muutkin pallerot, joita eläinkirja ei tunne. Siksi keräsin ajelehtivat tavarat sängylle, sohvalle ja pöydälle. Imuroin lattiat ja muut tasot sekä kiikutin käsityötarvikkeet ja muut kodittomat tavarat paikoilleen. Joitakin kompromisseja jouduin tekemään. Vanhan tietokoneen purin osiin ja nappasin pois seinästä. Ensi vuonna ensimmäisenä vapaana viikonloppuna tyhjennän loputkin tarpeelliset ohjelmat tiedostoineen tikuille ja pyydän vihdoin Kuje-tonttua kuljettamaan sen jaloista pois. Pesukone on hyörinyt ja tärissyt pesuhuoneessa koko iltapäivän. Huomiseksi jäivät vielä pesuhuoneen siivous ja inhokkilistani ykkönen, tiskaus.
Päivä on ollut tavallista pidempi, sillä se alkoi taijin puistoharjoituksilla sumuisessa tihkusateessa. Reilun tunnin chen tyylin harjoitusten jälkeen lähdin tuhlaamaan viime jouluna saamani lahjakortin. Taas jouduin tekemään kompromissin. En raaskinut maksaa maltaita goretex puvusta lahjakortinkaan jälkeen, joten tyydyin kosteutta ja likaa hylkiviin pöksyihin. Eikä kaupasta löytynyt mitään muutakaan tarpeellista tavaraa. Ehkä vuodenaika on väärä.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Joululahjat

Ruuhkan hajoittamisen sääntö 2. Kaikki lahjat ovat tänä vuonna lähteneet muutamin poikkeuksin postitse. Tänään laitoin viimeisen kun en saanut vahvistusta huomisen aamun puistoharjoituksista. Toivottavasti ehtii perille. Jos ei ehdi niin onpa jotain iloa kun arki alkaa joulupyhien jälkeen.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Joulukortit

Ruuhkan hajoittamisen sääntö 1: Olen tehnyt niin kauan kuin muistan omat joulukorttini joko askarrellen tai omasta valokuvasta. Sukulaisten lisäksi laajan ystäväjoukon omistavana ihmisenä joulukortteja lähti parhaimmillaan liki sata kappaletta ympäri maailmaa. Eilen kirjoitin vain vajaat viisikymmentä osoitetta. Tänä vuonna en tehnyt kortteja itse. Siivosin korttilokeroni muutama viikko sitten ja huomasin omistavani lukuisan määrän erilaisia, mm. Invalidiliiton valmiita joulukortteja, joita en ollut koskaan käyttänyt sen vuoksi, että askartelen tervehdykset itse monen muun näpertelyyn hurahtaneen tavoin. Koska monien sattumien summasta en saanut haluamiani valokuvia lähetettyä joulukortteina eteenpäin, ratkaisin tilanteen lähettämällä nämä varastosta löytyneet kortit. Postipoika lupasi kiikuttaa viimeistään perjantaina viedyt kortit normaalilla postimaksulla jouluun mennessä perille. Osa ihmisistä saa kortin joulupaketin kera (kaksi kärpästä yhdessä pussissa) ja nettisukupolvi löytää joulukortin täältä. Paketit lähtevät huomenna. Toivottavasti ehtivät perille, muuten jouluilo jakaantuu useammalle päivälle.

tiistai 16. joulukuuta 2008

Kaaos

Kaaos, jota parhaiten kuvaa viereinen taiteilijan näkemys mustasta aukosta, esiintyy: aivoissa, ajatuksissa, kropassa, taijissa ja kotona. Työhönkin se kulkeutuu mukaan kun ajatukset eivät pysy järjestyksessä. Kaikki pyörii vain epämääräisesti ympyrää ja energia imeytyy avaruuden äärettömyyteen.

Joskus toivoisin, että kotini jonkun luukun takana olisi samanlainen tarvehuone kuin J.K Rowlingin luomissa Harry Potter kirjoissa. Sinne voisi kasata kaiken sellaisen, jota harvemmin tarvitsee. Pottereista ei käy ilmi, löytyykä sieltä vaihtopäitä tai vara-aivoja. Olisi joskus tarvetta sellaisellekin, esimerkiksi tänään. Kilometrin pituinen huokaus!
Ulkomaiset paketit kortteineen lähtivät postiin eilen. Kotimaiset odottavat paketoijaa ja kirjoittajaa. Kun ei tiedä mistä olisi paras aloittaa. Tosin ehkä siivoaminen olisi parasta tehdä vasta sitten kun jouluiset toimet on paketoitu ja laitettu matkaan. Pohdin, että inhokkilistan ykkösestä eli tiskauksesta voisi aloittaa. Sitä voi tehdä musiikin tahdissa hytkyen. Pakettikaaoksen voi taltuttaa töllötintä kuunnellen. Jospa sitten menisi tekemään jotain hyödyllistä. Tähän piti tulla vielä kuva riipuksesta, mutta se on tipahtanut jonnekin kaaokseen enkä jaksa enää kaivella sitä tiedostojen syövereistä esiin. Ensi kerralla sitten jos kaaos sen suo.

torstai 11. joulukuuta 2008

Matka arjen muistoihin


Kävin keskiviikkona ystäväni kanssa Designmuseossa ihailemassa Arabian 135 vuotisen muotoilun historiaa. Aika monen astiaston kohdalla matkusti ajatuksissaan jonkun tutun ihmisen kotiin ja muisteli käyttäneensä jossakin tilanteessa esillä ollutta astiaa. Toinen mokoma oli tutun näköisiä, muttei saannut muistojen narukerästä vedettyä sitä oikeaa pöytää, huonetta tai ihmistä. Samalla ihmettelimme maailman teeluomuksia, jonka pääosaa näyttelivät erilaiset astiastot. Erään lasikuution kohdalla ehdin todeta, että kovasti on sen näköisä kuin Kiinassa pari vuotta sitten nuo teekannut. Ja mitäs siellä kuution kyljessä lukikaan: Kiinalaisia teekannuja...

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Kaupungin kimallus

Niin kuin kuvasta näkyy, taas on pääkaupunki saanut lumipeitteen maahan joksikin aikaa. Se ehti jo kertaalleen tiistain aikana sulaa ennen illalla satanutta uutta kerrosta. Jossain vaihessa keskustassa satoi taas vettä ja kadut olivat vesisohjoa. Omassa pihapiirissäni sateen olomuoto oli lunta maassakin. Havis Amandan hylkeiden takana kaupungintalo.
Tuomaan markkinat Espan puistossa ja ledivalaistut puut.

Kampin kauppakeskuksen ulkoseinän lumihiutaleet.

Joulupalllot Kampin kauppakeskuksessa.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Ei mitään

Tänään taijitunnilla oli vähän tällainen olo. Seuratessani muiden harjoituksia, sain itse vain kuhmuja aivopatteihin. Ensimmäisen tunnin jälkeen olin niin väsynyt, että olisin voinut käpertyä jonnekin pehmeään nokosille.
Kuva-arkistosta: Jostakin syystä nämä helmet kasautuivat samaan "netim" laatikkoon kunnes tiputin nuo lilahkot säröhelmet niiden päälle. Muutamalla lisukkeella sain lopulta kaulakorun verran helmiä jonoon ja käyttäjäkin löytyi sen kummemmin mainostamatta.

Joskus käy mielessä, että jos joskus joku aistii helmien vastahakoisuuden ja palauttaa korun takaisin. Toistaiseksi niin ei ole käynyt, mutta ...

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Joulupukinpaja

Olen levännyt tämän viikonlopun. Nukkunut hyvin ja tehnyt korttelinkierto kävelyretkiä sekä valmistanut erinäisen määrän koruja joululahjoiksi. Tallustelin huopikkaissa helmilaatikolta toiselle kunnes älysin kasata koko arsenaalin olohuoneen sohvan viereen lattialle. Lahjoja en ole vielä edes kuvannut, mutta ennen paketoimista sekin urakka on vielä edessä.

Ohessa syksyn aikana valmistuneita naurukaulakorun prototyyppejä. Kaikki on varustettu liukusolmulla. Näissä särölasihelmissä oli niin suuri reikä, että 0,5 mm puuvillalanka meni läpi. Keskellä punainen lamppuhelmi.

Tämä koru meni lahjaksi elokuussa kesäapulaisemme läksiäisjuhlissa. Punaisia ja kellertävän värisiä lamppuhelmiä 1 mm oranssissa puuvillanarussa.
Tämä on oikeastaan se kaikkein ensimmäinen teelmä, jonka kokosin vaaleanvihreään 1 mm puuvillanaruun, jota oikeastaan oli ihan liian vähän, mutta hieman fiksaamalla se "venyi" niin pitkäksi, että juuri ja juurin menee nenän ohi kaulaan asti.
Tässä puuvillanarua on sitten vähän liikaa. Kaksi foliosydäntä turkoosin värisessä nauhassa.

Narukoruja aloin suunnitella kun muutama metalliallergikko jäi aina ilman kauden kaunistusta. Ei uskoisi miten paljon ongelmia pienet allergiatestatut lukot aiheuttavat. Suurin osa ihmisistä voi pitää niitä ongelmitta, mutta aina löytyy jokunen, joka ei voi pitää jalompiakaan metalleja.

torstai 4. joulukuuta 2008

Tähtiä ja renkaita


Tähden olen tehnyt viisi vuotta sitten ennen kuin tähden aihiot ilmestyivät kauppoihin. Tein näitä paljon arpajaisiin ja lahjapaketteihin eri värisinä ja kokoisina. Salamavalo on haukannut hiukan helmien värejä. Ne ovat vähän kirkkaampia. Ripustin sen tänään verhoon roikkumaan.

Nämä ovat rannerenkaita: kivoja, kevyitä, joustavia ja vähän hassuja. Virkattu memoryvaijerin päälle pörrölangasta.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Rotesti


Miten voi olla totta, että lokakuussa ilmestynyt numero lähetetään kestotilausasiakkaalle vasta viisi päivää ennen seuraavan numeron ilmestymistä? Sehän tarkoittaa, että ensi maanantain numero lähetetään minulle vasta helmikuussa. Eikä ole ensimmäinen kerta tänä vuonna. Kustantajan pitäisi olla tietoinen tilanteesta (olen valittanut). Vähän vaikuttaa siltä, että raha kelpaa, mutta lehti lähetetään jos muistetaan. Kyseessä on Sinä Osaat Magnum -lehti. Ottaa pattiin! Yleensä tyytymättömät asiakkaat äänestävät kukkarollaan ja taidan tehdä saman liikkeen. Lehden voi lukea ja lainata tarvittaessa myös kirjastosta. Ei siinä mitään huippuartikkeleita ole ollut pitkään aikaan.

Oivalluksia



Kaivelin arkistosta ensimmäiset narukorut. Sininen on prototyyppi ja jäi omaan käyttööni. Kellertävä meni jo seuraavalla viikolla lahjaksi paranneltuna versiona. Kun salpalukot loppuivat, täytyi miettiä lukkoratkaisua uudelleen.

Parantumisen oireita näkyvissä. Kahvihammasta kolottaa ja mustaherukkamehu alkaa tympiä. Pohdintoja pyykkivuoren kadottamiselle. Makuuhuoneeseen muutaman päivän aikana syntynyt kaaos ottaa pattiin. Willavaatteita joka paikka täynnä ja lattialle työnnettyjä helmilaatikoita (löytyy myös olohuoneen sohvalta ja lattialta).

Eilen illalla kun kuumotuskäyrä meni ensimmäisen kerran alle normaalitason, alkoi myös aivopatti raksuttaa ja ratkaista ongelmia. Jos kerran villasukat ei riitä tassuttelemiseen ja jalat jäätyy joka kerran kun lähtee vuoteesta, niin eikös asiaa voisi korjata. Siltä istumalta painelin saunalle, jossa on talvikenkieni säilytyslaatikko. Sieltä pohjimmaisena löytyi kaipaamani töppöset. Ja kas kummaa, vaikutus oli juuri sellainen kuin ajattelin. Aina kun nousin ylös, tuuppasin jalkani töppösiin ja ne pysyivät lämpimänä. Turha kai sanoakaan, miten jalkojen lämpö vaikutti muuhun kroppaan. Ei tarvinnut käyttää muita villavaatteita, ohut fleecetakki oli tarpeeksi, jos tuntui iho viileältä.

Huopatossut, vähän perinteistä koristeellisemmat mallit ja aika kauan palvelleet, mutta aina niitä silloin tällöin tarvitaan sekä ulkona että sisällä. Huopatossujen ansiosta tunsin oloni niin hyväksi, että pystyin aamuyöllä tekemään pienen sarjan taiji harjoituksia pystyasennossa.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Unitauti

Olen nyt toista päivää nukkunut. Alan epäillä, että yksinäinen tsetse-kärpänen on harhautunut tänne pohjolaan ja tuikannut kärsänsä kainalooni. Nukuttaa, nukuttaa ja nukuttaa. Neljä tuntia unta ja tunti aktiviteettia, joka käytännössä tarkoittaa sitä (ei toki kaikkea samalla kertaa), että avaan silmäni, käyn vessassa, keitän vettä, syön jotain, puhun puhelimessa, katsastan sähköpostin, yritän keksiä päivän tekstin tänne tai luen jotain, mihin on sitten taas helppo nukahtaa. Viime yönä tuntui taas siltä, että ulokkeet olivat ytimiä myöden jäässä. Ääreisverenkierron parantamiseksi nukuin villasukat ja tumput kädessä. Kylmän nenän asensin hanskojen väliin. Aamupäivällä lukemat olivat vielä 37 asteen yläpuolella joten huomenissa ollaan kotona edelleen nukkumassa. Unitaudin lisäksi luita kolottaa ja päätä jomottaa. Hämmästyksekseni omistan muitakin niveliä kuin oikean ranteen ja polven. Nenän tiivisteet toimivat edelleen, mutta vähän on silti tuhnu olo. Jospa ottaisin vielä nokoset ennen kuin Noitasiskot aloittavat tänään toimintansa. Eilen jäi pari pätkää näkemättä kun jostain kumman syystä nukahdin kesken ohjelman. Heräsin siihen kun potkaisin muutaman helmilaatikon lattialle. Onneksi kannet pysyivät kiinni. En olisi millään jaksanut kerätä niitä takaisin rasioihin. Öitä!

maanantai 1. joulukuuta 2008

Sisäinen tutina

Viime viikonlopun olin rättiväsynyt. Perjantain ja lauantain välisen yön valvoin osittain ranteeni ja polveni sähköttäessä levottomasti. Lopulta aamuyöllä nautin varhaisen aamiaisen ja kaivelin repustani buranan. Nukuin puoleen päivään. Suurimman osan viikonlopusta nukuin, löhösin tai lepäsin kokovartaloistunnassa. Eilen illalla päätä juimi ennen nukkumaan menoa. Yöllä heräsin siihen, että palelsi aivan mahdottomasti ja kaikki saranat narisivat. Ulokkeet tuntuivat jääkalikoilta. Nykäisin villasukat, pöksyt ja villapaidan päälleni. Jonkun ajan kuluttua totesin, että myös sormiin täytyy saada vuori ja lisäsin thinsulaten villalapaset käsiin. Torkuin jonkin aikaa, mutta palelu vain jatkui. Lopulta kaivoin konjakkipullon esiin ja tuuppasin 2 cl Kuresaaren snapsilasilla kitusiini. Ilmeisesti siitä oli hyötyä, koska heräsin aamulla ennen herästyskelloa ja olo oli kuin leivinuunissa. Hieman helpotti kun heittelin ylimääräiset villakääreet pois päältä. Olo oli edelleen tutiseva, joten kaivelin lämpömittarin esiin: 37.7 astetta. Soitto esimiehen kännyyn ja unta pipoon. Tarkoittaa myös sitä, että iltamenot jäävät pois ohjelmistosta. Nyt odottelen koska nenäni tiivisteet räjähtävät ... se kai tässä on odotettavissa?