Ystävien ja kylänmiesten kehoituksesta on tämäkin blogi perustettu. "Sua ei koskaan saa kiinni!" on yleisin kommentti, joka minulle on lausuttu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tosin juoruava puhelimeni kertoo, ettei siihen ole kuitenkaan tutuista numeroista juuri soitettu. Suurin osa sananvaihdosta tapahtuukin sähköpostitse.
Kertooko tämä kanava loppujen lopuksi yhtään mitään puuhistani, onkin jo toinen juttu. Tietysti ainakin sen, mitä oman nahkan ympärillä tapahtuu ja kiinnostuksen kohteet. Aluksi mietin useampaa blogia aiheaulueittain, mutta kun on ainainen ajanpuute, niin saman alan harrastajat joutuvat katselemaan ja lukemaan kaikkea muuta jonniin joutavaa ohessa.
Jos olisin tiennyt etukäteen kuinka moneen kysymykseen joudun pohtimaan mielipidettäni rasti ruutuun tekniikalla ja päättämään sen seitsemänsataa asiaa saadakseni tutuille nettitaitoisille ajanvietettä olisin varmaankin odottanut uutta tekniikkaa, jolla yhidstetään aivoni ja tietokone. Tietokone-elämää olen viettänyt jonkun vuoden, mutta kyllä tämä oli aika hermostuttava suunnistus- ja pujottelutehtävä kuitenkin. Mitähän tästäkin ihan oikeasti tulee?